Leikkikavereista ja koti-ikävästä

Leikki on lapsen työtä.

Tässä kylässä on vain muutama lapsi. Tunturissa lapsiperheitä ja harrastuksia oli mukavasti. Leikkikavereita hyvin. Välillä mietityttää, että oliko oikein viedä lapselta ne mahdollisuudet.
Toisaalta lapsi on viihtynyt hyvin. On tilaa touhuta ja tutkia. Iso piha on kokonaan omassa käytössä, metsässä on hyvä olla. Kun päivähoito helmikuussa alkaa, tämäkin pulma tavallaan ratkeaa lapsen osalta.
Lapsi puhuu toisinaan kavereista. On sanonutkin, että tarvitsee pieniä kavereita.

Eilen ja tänään on ollut leikkiä. Serkku tuli kahden pienen tytön kanssa yökylään.
Serkun 2,5-vuotias tyttö on ihana ja lapselle todella mieluisa kaveri. Koko vierailuaika lapsilla tehokkaassa leikkikäytössä. Illalla pääsin saunaan serkun kanssa. Vauvakin mukana, kun ei nukkunut.

Tänään on taas kaipuu tunturiin.

Läheisyys

Tässä päivässä monta, monta hyvää hetkeä.
Heräsin aamulla varhain ja laitoin lapset lähtövalmiiksi. Äidin kyydissä kerhoon ja mökille.
Autossa jo tuli monta hauskaa tarinaa ja naurua.

Kotiin äidin työpäivän jälkeen, lapsen nukkumaanmenoaikaan. Annoin lapsen olla olohuoneessa hetken aikaa. Halusi nojatuoliin viltin alle. Sitten sain kantaa koko mytyn, lapsen viltteineen, sänkyynsä nukkumaan.

Vauva on nukutettu monena iltana pinnasänkyyn. Yöllä olen nostanut viereen, kun vauva on herännyt. Tänä iltana taas nukutin, mutta vauva keikkui ylhäällä pitkään. Sitten en halunnutkaan omaa aikaa, ei haluttanut pois makuuhuoneesta. Sammutin kynttilät ja siinä savun tuoksussa vauva nukahti viereen.
Ja kun oli jo unessa, otti käsivarresta kiinni.

Tällaisena aivan arkisena päivänä on joskus, useinkin, hyvä olo. Äiti ja isä joulun alla kiireisiä töissään, mutta silti hyväntuulisia. Radiossa puhuttiin rakkaudesta ja oivalsin jotain. Monta muutakin oivallusta. Näin lumikon, ensimmäistä kertaa. Kävin yllätysvierailulla, sain kaakaota ja lohileipää, vauva murusti leipänsä lattialle. Olisin voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.
Tänään on lapsen kanssa kerrottu monta kertaa, että rakastetaan.
Eilen yhtäkkisesti puhjennut joulustressi on vain haalea muisto.

Vauva tekee usein, että ottaa kiinni kädestä ja silittää sillä kädellä omaa poskeaan. Haluaa niin selkeästi silityksiä. Itsekin silittää pitkin käsivartta, kun imetän. Onneksi tein alusta asti niin kuin tuntui luonnolliselta ja nukuin vauvan vieressä. Tällainen läheisyys, korvaamatonta. Nyt tuntuu, etten halua luopua imettämisestä vielä pitkään aikaan.

Eilinen päivällinen

oli kanaa ja lanttukuutioita. Söin lapsen kanssa.
Ruokakriitikko iski, arvostelu oli onneksi lempeä.

" Tämä on hyvää, mutta maukasta. Maistuu koalalta, ja vähän lihalta."

Joulutorttuja

Tein lapsen kanssa joulutorttuja.
Minun tehtävä oli leikata taikinasta palaset, tehdä viillot ja lopuksi laittaa luumuhillo.
Lapsi taitteli keskittyneesti jokaisesta taikinanpalasta tortun.

Ja miten hienoja torttuja tulikin!


Vauvan päiväunien aikana minulla ja lapsella glögi- ja torttutauko kynttilän valossa.

Sormiruokaa

Joulukalenterista on tullut jännittävä hetki päivään.
Irrotan pussin narulta ja annan lapselle.
Eilen lapsi halusi tehdä hetkestä vielä vähän juhlavan:

" - Äiti, laula minulle Paljon onnea vaan.
  -  Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan... No niin, ole hyvä.
  - Taputa."


Vauvan syömiseen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota.
Vauva syö useinmiten hyvin, mutta on päiviä, jolloin ei maistu.
Nyt, kun vauva kävelee, uskon, että kulutus on vielä suurempi.
Omasta kädestä syöminen kiinnostaa. Eilen sai suolatonta jauhelihapihviä.
Tänään keitin sormin syötäväksi perunaa, kukkakaalta, kesäkurpitsaa ja jauhelihaa.
Hedelmistä vauva syö mielellään etenkin banaania.
Seitsemäs hammas oli puhjennut, ylhäällä neljä ja alhaalla kolme hammasta.

Olin eilen ja lauantaina töissä pitkästä aikaa. Mukavaa vaihtelua. Joulu- ja tammikuun aikana aion olla silloin tällöin töissä, miehen vapaapäivien mukaan. Helmikuussa varsinaisesti töihin ja lapsilla alkaa päivähoito.

Ulkona lumiukkokeli. Mies oli ollut eilen lasten kanssa ulkona pari tuntia, olivat kolanneet pihan, tehneet lumilinnan alun ja lumiukon.

Joulukalenteri

Tein yöllä yksinkertaisen joulukalenterin lapselle täti B:n idean pohjalta.
Löysin vintiltä mummon matonkuteita ja oman verhon.
Leikkasin 24 palasta kankaasta ja laitoin nauhalla pussukaksi.

Tämän aamun pussukassa oli pipari.

Loput odottavat vielä täytettä. Kiiltokuvia, tarroja ja jotain muuta pientä ajattelin hankkia. 

Joulukuuhun

Pari vähän huonosti nukuttua yötä mökillä.
Talvesta taas syksyyn, vesisade huuhtoi lumen pois.
Kotimatka oli haasteellinen - tiet liukkaita, sohjoisia.

Tuli halu laittaa joulua ja siivota.
Etsin mummon kätköistä vinttikomerosta joulukoristeita.
Joulupukkikynttilät, tähti ikkunaan ja kaikki muu tuntui mahtavalta aarteelta. Yhdessä laatikossa kauluksia, joissa kulkusia, tonttupaitoja ja -lakkeja.
Ostin lapselle kaksi dinosaurusten muotoista piparkakkumuottia. Huomenna pitäisi leipoa piparkakkuja.
Joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa huomenna.
Vanhaa kankaista joulukalenteria, jonka saa itse täyttää, ei löytynytkään mistään varastoista. Suostuin ostamaan lapselle Autot-joulukalenterin ja huomenna saa heti aamulla avata luukun.
Meillä ei lapsena ollut koskaan suklaakalenteria, enkä sitä muista kaivanneenikaan.
En haluaisi lapsellekaan antaa jokapäiväistä, vaikkakin pientä, annosta suklaata.
Täti B ehdotti, että voin laittaa pieniä sukkia pyykkinaruun 24 kappaletta. Minusta se oli hieno idea. Ehkä yön aikana kehittelen jonkin kalenterin. Lapsi saa joka tapauksessa huomenna suklaapalansa. Voi olla, että muina päivinä on toisenlainen kalenteri, suklaakalenteri silloin tällöin.

Samalla, kun etsin joulukoristeita, löysin vihdoin loput 70-senttiset vaatteet. Hyvä ajoitus, edellinen vaatekoko on juuri käymässä pieneksi.

Yöksi olisi puuhaa. Kalenteria ja vauvanvaatteita.

Askeleet

Lasten kanssa mökillä.
Vihdoin on talvi. Pakkasta 17 astetta.
Päivällä ulkona kipristeli poskia.
Lauantaina oli lumiukkosää, rakensin lapsen kanssa. Nenäksi porkkana, suu ja silmät hiilestä.

Viime viikolla ystävä oli yökylässä pienen tyttövauvansa kanssa. Pieni, äitinsä näköinen, suloinen vauva.
Jotenkin tulin onnelliseksi siitä, miten elämä on mennyt. Ei kimppakämpässä osattu tällaisesta haaveillakaan.

Vauva otti tänään iltapäivällä yhden askeleen minua kohti. Illasta kaksi askelta.
Äsken vauva käveli jo ainakin neljä askelta. Vauva siis kävelee.

Kotona

Olin lasten kanssa pari yötä mökillä. Lapsella oli eilen kerhopäivä ja vauvalla tänään lääkärineuvola, säästin ajokilometreissä, kun tulin kotiin vasta tänään neuvolan kautta.

Vauvan painokäyrä oli pienessä nousussa. Pituutta ja painoa seurataan kerran kuukaudessa toistaiseksi.
Lääkäri ei ollut kovin huolissaan. Hämmästeli näppärästi liikkuvaa ja viittä vaille kävelevää vauvaa. Pari opiskelijaa seurasi vieressä.
Lapsi tuli perässä huoneeseen, kantoi varovasti tarjotinta, jossa oli teepannu ja kuppeja ja lautasia. Tarjoili kaikille mielikuvitusteet. Lääkäri halusi sokeria teehensä.

Syksy tuli takaisin. Sateet tulivat vetenä, eikä lunta enää ole.
Uskomattoman pitkä syksy.
Kostea ilma sai ulko-oven turpoamaan, enkä saanut ovea auki kotiin tullessa. Onneksi apu oli lähellä, naapurinmies kävi auttamassa oven auki.

Kuukauden päästä ollaan miehen vanhemmilla. Ensimmäinen joulu, etten näe ollenkaan lapsuudenperhettä tai sukulaisiani. Oikein hyvillä mielin ja innolla odotan joulua. Nyt, kun olen kotona lasten kanssa ja mies opiskelee, on ainoa joulu vuosikausiin, kun kumpikaan ei ole töissä ja on ylipäätään mahdollista lähteä etelään.
Joulun lisäksi odotan erityisesti yhden yön reissua miehen kanssa kahdestaan. Lapset jäävät mamman ja taatan hoitoon joksikin yöksi välipäivinä.

Huomenna mukavaa ohjelmaa. Ystävä tulee kylään pienen tyttövauvansa kanssa, jäävät yöksi.

Vauva osaa

Vauva nousee seisomaan ilman tukea. Ei vielä askelia, mutta tukevaa seisomista.
Osaa laskeutua hienosti ja varovasti alas jalkeilta, kun haluaa mennä eteenpäin - se tapahtuu kontaten.

Aamiainen

Lapsi ei ole innokas aamupalan syöjä.
Ei kai ole kovin nälkäinen aamuisin.
Puuroa lapsi ei syö koskaan. Leipää, muroja tai jogurttia yleensä.
Eilen oliiveja.

Tänä aamuna oli erittäin selkeät ohjeet aamupalalle.

Hyvin maistui.

9 kk

Vauva on tänään yhdeksän kuukautta. Aika rientää.
Viime neuvolakäynti oli ryhmäneuvola, vauvoja oli paikalla useampi alle puolivuotiaan ikäisestä kahdeksan kuukauden ikäiseen. Jo silmämääräisesti vauva oli pienen ja siron näköinen muihin verrattuna.
Vauva oli sairastanut edellisen viikon ja syönyt huonosti, ehkä se vaikutti, mutta pituutta ja painoa oli tullut vähän. Ensi viikolla on lääkärineuvola, katsotaan onko syytä huoleen.

Vauva on iloinen ja energinen. Nauravainen.
Muutamana päivänä on kokeillut ilman tukea seisomista.
Tänään useamman kerran ja pidempiä hetkiä.

Äiti käytti meitä tänään isänisän luona. Isänpäivänä en päässyt käymään.
Lapsi sai antaa tekemänsä kortin.
Pappa ilahtui, keitti kahvit. Pitäisi käydä useammin.

Tänä iltana olo on kevyt. Eilisiltana oli helvetillinen päänsärkykohtaus.
Pahin päänsärky koskaan.
Päätin lopettaa niistä asioista murehtimisen, jotka eivät murehtimisella parane.
Oma perhe on tärkeintä ja tuottaa eniten onnea elämään.
Negatiiviset asiat, jos mahdollista, pitää sulkea pois.

Isänpäivä

Sunnuntai ja isänpäivä.
Lapsi herätti isän laululla ja lahjalla. Paketissa termosmuki.
Lapsi oli tehnyt kotona tehdyn kortin lisäksi kortit myös päiväkodissa ja seurakuntakerhossa.
Miehen lempiaamiaiseen kuuluu croissantit. Unohdin ostaa valmistaikinaa, jouduin tekemään croissantit alusta loppuun itse. Maku oli ihan hyvä, rakenne jotain muuta.

Viikko meni jotenkuten.
Flunssa iski kunnolla, olin kipeämpi kuin pitkiin aikoihin.
Lapset ja pakolliset asiat hoidin, muuten yritin vain selviytyä.
Tuntuu, että sairastaminen olisi ihan siedettävää, jos olisi mahdollisuus lepoon.


Postilaatikkoon oli ilmestynyt alkuviikosta kutsu:

     "Kutsumme teidät kylän uudet asukkaat syyskokoukseen. Kokouksen yhteydessä juomme tervetuliaiskahvit."

Kyläseuran kokoukseen oli erikseen kutsuttu kaikki lähiaikoina muuttaneet asukkaat.
Menin kokoukseen vauvan kanssa.
Kaikki esittäytyivät vuorotellen ja uudet asukkaat saivat kukan ja kyläkauppiaalta tikkareita.
Kokouksessa oli vähän käsiteltäviä asioita. Kiinnostava asia oli ensi kesänä kylätalon pihalle tuleva leikkipuisto.

Äiti ja isä tulivat tänään kotiin. Ovat olleet viikon Kairossa tädin miesystävän luona.
Sisko on ollut kotona ja paljon apuna meille. Oli pari yötä meillä ja yhden yön olin lasten kanssa lapsuudenkodissa.

Leivoin lapsen kanssa kakun papalle. Kakku mukana lähdin ajamaan lasten kanssa vanhempien luokse.
Lahja unohtui kotiin ja käännyin takaisin. Ihan vähän ennen kotia ajoin elämäni ensimmäistä kertaa poron päälle. Kauhea tunne, kun tokka juoksi pimeästä metsästä suoraan eteen ja tajusin, että törmään. Poro mätkähti keulaan oikealle. Kauhea tunne.
Vauhtia oli enintään 45 km/h, mutta siltikään en ehtinyt pysähtyä ajoissa.

Ensin luulin, että poro juoksi metsään. Nousin autosta ja katsoin. Autoon ei tullut mitään, vain pieni tuppo karvaa. Poroa ei näkynyt. Kun ajoin uudelleen ohi, näin poron ojassa. Se makasi aivan tien vieressä, hengitti. Sanoin lapselle, että poroa sattui. Onneksi lapsi ei aivan kaikkea ymmärtänyt.

Kun olin ilmoittanut kolarista ja istuin autossa odottamassa, tunsin, että oikeasti olisi minun velvollisuus lopettaa poro.
En pystynyt.

Syysflunssassa

Koko perhe vuoron perään.
Ensin oli lapsi, sitten vauva, nyt on huono olo miehellä ja itsellä.
Miehen äiti tuli kylään viime sunnuntaina ja oli torstaihin saakka. Paljon apua ja seuraa.
Pakasteessa iso kasa anopin pyörittelemiä kaalikääryleitä.

Vauva opettelee nukahtamaan pinnasänkyyn. Tähän asti on nukahtanut syliin ja kannettu pinnasänkyyn nukkumaan alkuyö - loppuyön vauva on ollut vieressä. Sitten aivan yhtäkkiä ei enää halunnutkaan omaan sänkyyn ollenkaan, vaan halusi nukkua sylissä siihen asti, että menin itsekin nukkumaan.
Omaa aikaa nolla minuuttia per ilta.
Muutama ilta meni tosi hyvin ja vauva nukahti melko nopeasti. Eilen ei mennyt tosi hyvin.
Ei suostunut nukkumaan yksin. Ei kipeänä kyllä tarvitsekaan.

Piti tänään mennä katsomaan pientä tyttövauvaa, mutta ei nyt mennäkään tautien kanssa.
Uusi yritys mahdollisimman pian.

Hei hei

Vauva on ehkäpä viikon ajan osannut vilkuttaa ja sanoa hei-hei.
Tervehtii oikeassa paikkaa.

Mies päivystää tämän viikon ja tarvitsee auton. Tämän päivän kerhot tunturissa jäi käymättä.
Kävin lasten kanssa kylän naisten käsityö- ja porinakerhossa. Hyvä tunnelma, mukavaa rupattelua.
Naiset kannustivat jäämään tänne pysyvästi.
En ole sulkenut sitäkään vaihtoehtoa pois. Keväällä näkee, miltä tuntuu kulkea työmatkaa.
Miehen pitäisi valmistua alkukesästä. Tulevasta työpaikastakin riippuu, mihin asetutaan pysyvästi.

Välillä haaveilen remontista, vaikka tämä ei oma talo olekaan. Silloin kuvittelen jääväni tänne.
Useammin kaipaan tunturiin. Onneksi ei tarvitse päättää vielä.
Hyviä vaihtoehtoja molemmat. Ei tiedä, vaikka asuinpaikka olisikin jokin kolmas.

Mummon kuolemasta tuli eilen kolme vuotta. Lapsi oli silloin alle viikon ikäinen.
Kuolema tuntuu vieläkin ihmeelliseltä asialta. En pystynyt uppoamaan suruun kokonaan.
Olin niin tuore äiti ja täynnä onnea. Suru ei mahtunut, jotenkin tunteet sekoittuivat.
Kuolema ei tuntunut väärältä, ei ollut katkeruutta. Oli vain kiitollisuutta yhteisestä ajasta.
Sain paljon yhteistä aikaa mummon kanssa.
Hautajaisissa kolmiviikkoinen vauva sylissä sain enemmän onnitteluja kuin osanottoja.

Juhlien jälkeen

Osia viikonlopusta haluaisin unohtaa kokonaan, mutta on hyvääkin.
Eilen lapsen syntymäpäiväjuhlat. Iloa, herkkuja, piiloleikkejä ja läheisiä ihmisiä.

Viikonlopusta itselle muistutukseksi: luota itseesi ja intuitioosi. Vaadi rehellisyyttä ja reiluutta. Ole ystäville entistä parempi ystävä. Luota ihmisiin, jotka sen ansaitsevat.
Tee oikein.
Se, että uskoo ihmisiin ja ihmisistä hyvää, ei ole vika.
Mutta sinisilmäinen ei saa olla.

Tänä aamuna olo oli onnellinen ja kevyt. Lämpöisessä kainalossa.
Kaikki, millä on mitään merkitystä, on tässä lähellä.

Kampela oli superyllätyssyntymäpäivälahja.

Elämän parhaimmat kolme vuotta

Lapsi täytti eilen kolme vuotta. Syntymäpäiväsankari.
Kasvoi parissa päivässä taas paljon isommaksi.
Juuri, kun ihmettelin isoa poikaa, lapsi tuli syliin ja nukahti siihen.
Esikoiseni, maailman iloisin poika. Elämäni mullistavin asia. Näyttää kolme sormea, kun kysyy, kuinka monta vuotta on.
Lakastaa hilveästi äitiä, isiä ja vauvaa. Ja on meille äärettömän rakas.

Seurakuntakerhossa oli eilen laulettu onnittelulaulu ja lapselle oli laitettu kruunu päähän. Lapsi oli saanut kortin ja valita pienen lahjan. Lähtiessä kerhotäti kehui, että lapsi oli ollut todella hienosti ja ihanasti.
Vihkoon oli tullut merkintä:
" Reipas poika ja voi miten pitkäjänteisesti osaa palapelejä rakentaa - keskittyy ja saa valmiiksi."
Hieno poika. Hieno kerhotätikin, kun muistaa antaa hyvää palautetta, kun on aihetta.
Olen ylpeä.

Synttärijuhlat sunnuntaina. Kysyin lapselta, mitä haluaa tarjottavan. Lapsi haluaa juustokakkua, ei keksinyt mitään muuta.

8 kk

Vauva täytti eilen kahdeksan kuukautta. Yläikeneen puhkesi kaksi hammasta lisää.
Yhteensä viisi hammasta vauvan suussa.
Vauva on oppinut vilkuttamaan ja vilkuttaa ahkerasti. Konttaa nopeasti.
Inhoaa pukemista ja rimpuilee kovasti. Antaa isoja suukkoja.
Tukea pitkin kävely sujuu hienosti.
Vauva on vieläkin aika pienikokoinen, siro, vaatteissa koko 62-68cm menee vielä melko hyvin.

Lapsen syntymäpäiväjuhlia oli kaavailtu täksi päiväksi, mutta oli paljon kaikkea. Oikea syntymäpäivä on tiistaina, juhlia voi yhtä hyvin ensi viikonloppunakin.

Torstain vietin kotona hyvässä seurassa. Kolme tyttökaveria tuli illanviettoon ja jäivät yöksi. Lämmitimme ulkosaunan ja paljun, ruoaksi päivällä hodareita ja illalla raclettea, aamulla hyvä aamiainen. Vauva ja lapsi olivat mummon hoidossa. Teki hyvää.

Tänään ystävälle on syntynyt pieni tyttö. Heidän esikoisensa. Kuohuvan paikka.

Ensilumi

Eilen satoi lunta ja vauvalle puhkesi hammas yläikeneen.
Maa on valkoisena. Pitää kerätä loputkin kesäkamppeet varastoon, ettei jää lumen alle.

Perjantai

Aika lähelle täydet pisteet, jos pitäisi arvostella tämä viikko.
Kaikki meni siis todella hyvin. Selvisin, eikä tehnyt edes tiukkaa.
Miehellä oli kouluviikko mennyt myös hyvin.

Lapsi on mennyt parina päivänä vaivatta päiväunille.
Tänään uskomattoman helposti.
Viime yönä oli sähkökatko. Lapsi heräsi, kun yövalo sammui ja oli pilkkopimeää.
Sytytin pari kynttilää ja odottelin, lapsikin oli hereillä. Uskoisin, että meni ainakin kolme varttia, kunnes sähköt palasivat. Siksi lasta varmaan nukutti päiväuniaikaan.

Vauva kävelee tukea pitkin jo aika sujuvasti. Tänään oppi kiipeämään yläkerran portaita.
Portti pitää laittaa taas paikoilleen.

Mies lähti hakemaan isäänsä, taataa, lentokoneelta. Viikonloppu miesten kesken.
Lähden huomenna viimevuotisiin pikkujouluihin ja tulen sunnuntaina.
Odotan innolla.

Kolmisin

Maanantaiaamuna varhain mies lähti toiselle paikkakunnalle kouluun. Tulee perjantaina kotiin.
Tähän asti on kotona mennyt hyvin.
Maanantaina menin lasten kanssa iltapäivästä mökille yöksi, tiistaina lapsella oli koko päivän kerhoa. Iltapäivästä kotiin.
Tänään kävin lasten kanssa seurakuntatalolla tenavatuvalla, pari tuttua äitiä lapsineen ja muutama, joita en ennestään tuntenut. Lapsi sai leikkiseuraa.

Lapsen on ollut välillä vaikea saada unta päiväuniaikaan.
Päiväunet on siirretty myöhempään, mutta siltikään ei aina meinaa uni tulla.
Tänään nukahti nopeasti ja nukkui pitkään.
Söin lounaan ja sain nukutettua vauvan kainaloon. Ehdin nukkua itsekin kunnon torkut.

Lapsi käyttäytyi koko illan ihanasti. Oli hellä vauvalle ja silitteli minua. Rakensi legopalikoista kukkia, ojensi ne juhlallisesti ja halusi tanssia. Halaili ja suukotteli, hymyili.

Ajatuksissa tuttavien perhe, jossa on surua. Sitä on osattu odottaa, mutta tuntuu epäreilulta ja niin surulliselta.

Rakkausrunoja

Ei juurikaan enää ampiaisia. Onneksi.
Kai ulkona on jo niin viileää, yöt pakkasta.

Elokuussa ystävän häissä sain tehtäväksi toimittaa parille syyskuun aikana onnellisen suhteen aakkoset.
Ajatus rakkausrunoista tuli heti.
Etsin runon joka kirjaimelle. Upposin rakkausrunoihin.
Parasta omaa tekemistä ja omaa aikaa pitkiin aikoihin.
Jotkut kirjaimet vähän vaikeampia kuin toiset, mutta jokaiseen löytyi jokin.
Esimerkiksi Ä-kirjaimeen en löytänyt runoilijaa, jonka etu- tai sukunimi olisi alkanut ä:llä, joten valitsin Märta Tikkasen. Muutamaan muuhunkin kohtaan valitsin samalla tavalla.
Ihania runoja, mahanpohjassa asti tuntuvia, syvältä riipaisevia, tunteikkaita runoja.
Vanhoja suosikkeja, uusia tuttavuuksia. Runoja tuli uniin.
Kun luin yhtä, odottamatta tuli kyyneleet.

Pieni kipinä syttyi - tekisi mieli opiskella jotakin. Tuntui hyvältä keskittyä, uppoutua johonkin.
Tänään kyllä kävi mielessä, että jos haluaisi asua ulkomailla, olisi siihen hyvää aikaa jossakin vaiheessa seuraavien kolmen vuoden aikana. Sitten lapsi aloittaa esikoulun.
Mitään ulkomaille muuttoa ei ole suunniteltu, joskus haaveiltu vähän. Suunnitelma elää - päivittäin.
Omassa päässä aloitettu omakotitalosuunnitelmakin on jo hyvässä vaiheessa.

Kutsumattomia vieraita

Jo alkukesästä huomasi, että jossakin lähellä on ampiaispesä. Yhtenä epäilyksensä oli, että pesä on ilmastointikanavassa.
Surinaa kuului milloin mistäkin. Yläkerran vessasta, liesituulettimesta ja takasta.

Eilen vaunuissa oli hyönteisverkon sisäpuolella ampiainen, vauva heräsi sen surinaan. Tänäänkin piti siirtää vauva sisälle nukkumaan, kun niitä pyöri vaunujen ympärillä.
Ulkona on jo viileää, yöllä pakkasta. Kohmeisia ampiaisia lentää sisälle takasta. Ei auta, että pelti ja luukut ovat kiinni. Menevät onneksi suoraan takasta olohuoneen ikkunalle, johon ne on helppo lätkäistä. Joka päivä monta ampiaista. Lentävät kummallisen hitaasti ja muutenkin oudosti. Kai se kylmä tekee.

Kukaan ei ole, ainakaan vielä, saanut yhtään pistoa.
Pikkuhiljaa jo odottaa pakkasia.

Lauantaisaunassa nelistään

Lauantai-iltaa perisuomalaiseen tapaan.
Koko perheen sauna, jonne vauva pääsi ensimmäistä kertaa mukaan. Viihtyi hyvin sylissä alalauteen lämmössä.

Hain postista eilen Huuto.netistä hankitun Ergo-kantorepun. Eilisen ja tämän päivän perusteella loistava hankinta. Aamulla sain tehtyä pyykkihuoltoa samalla, kun vauva nukkui aamutorkkuja repussa.
Ihana onnentunne, kun söin aamupalaa lämpöinen nukkuva vauva selässä.

Mainoksista

" Leissumiestä vaisto... älä kysy minnee johtaa..."

Lapsi haki aamupalalla ruisleipää leipälaatikosta ja hyräili.
Eilen kaupassa käveli Gainomax-juomatölkin ohi.

" Äiti, tämä on apinajuomaa!"

Purkin kyljessä ei ole apinan kuvaa, apina näkyy tv-mainoksessa.

Lapsella on uskomaton muisti. Lapsilla kai yleisestikin.
Kesällä ei katsottu televisiota, mutta nyt selkeästi huomaa, että katsotaan.

Ja välillä, vaikkei katsottaisikaan, tv on turhaan taustalla auki.

Ylhäällä

Vauva alkoi eilen ottaa pienen pieniä askeleita tukea vasten.
Piti laskea pinnasängyn pohjaa, kun vauva yritti roikkua vaarallisesti reunan yli.

Ihana hienosti kehittyvä vauvani. En ikinä toivoisi, ettei vauva kasvaisi ja kehittyisi.
Mutta jos tätä aikaa saisi säilöttyä jotenkin, että voisi välillä palata.

Illanviettoja

Vauva on täyttänyt jo 7 kuukautta.
Maanantaina vauva nousi tukea vasten seisomaan. Tai miestä vasten oikeastaan.
Nyt vauva ei yritä kaiken aikaa nousta seisomaan, vaan aina välillä havahtuu ja muistaa harjoitella.
Tänä aamuna kaatui pari kertaa lapsen tuolin kanssa, ei ollut tarpeeksi tukeva tuoli.

Perjantaina veli tuli käymään, oli menossa mökille. Siellä oli mukavaa ohjelmaa, pubissa stand up -show.
Kuulosti niin hauskalta, sanoin miehelle, että lähteä mukaan.
Viikonloppu kotona lasten kanssa meni hyvin. Lauantai-iltana sain lapset ajoissa nukkumaan, paistoin itselle lohta ja tein salaattia, lämmitin saunan ja otin yhden saunajuoman. Pidin takassa tulia. En valvonut itsekään myöhään.

Eilen lapsella oli taas seurakunnan kerhoa. Tällä kertaa sanoi illallakin, että oli mukavaa. Toivottavasti ensi viikolla olisi päiväkodin kerhoakin samana päivänä. Sinne pitäisi soittaa uudelleen, ovat ehkä meidät unohtaneet. Kotiintulomatkalla kävin vaatekaupassa. Käyn siellä kaupassa aina, kun olen asioita hoitamassa sillä kylällä. Omistaja on jo aika iäkäs, ja osa myytävistä tavaroistakin. Ostin vauvalle kaksi pipoa ja itselle talvilakin. Lakkini lapussa lukee Made by Isohella Oy Finland. Pari vuotta sitten ostin lapselle talvilakin, jossa oli markkahinta. Tästä omastakin oli markkahintalappu otettu pois.
Ei siis edellistä sesonkia, eikä sitä edellistäkään. Hieno silti, onneksi löysin.

Mies meni aamulla tien poskeen odottamaan linja-autoa. Koulun matka, viimeinen yhteinen juttu samalla porukalla. Tulee huomenna takaisin. Ensi viikko on vapaata, sitten opiskelu jatkuu.

Äiti oli suunnitellut työporukalle virkistyspäivää. Rentoa illanviettoa ja ohjelmaa.
Ensin olin varma, etten osallistu. Vauva on niin kiinni minussa ja pidin sitä jotenkin mahdottomana ajatuksena. Kerroin miehelle, kuinka työkaveri oli pettynyt, etten lähde. Mies kehotti lähtemään tai ainakin miettimään asiaa. Voi olla, että menenkin.

Seurakunnassa

Lapsella oli eilen seurakunnan kerhoa. Meni innoissaan ja aivan selvästi oli ollut mukavaa, kun menin hakemaan. Kotona kuitenkin sanoi aina, kun kysyttiin, ettei ollut mukavaa. Eikä halunnut mennä uudestaan, ei leikkinyt kenenkään kanssa, eikä siellä tehty mitään.
Iltapäivällä pidin vauvaa sylissä ja leikin, lapsi tönäisi vauvaa. Ensimmäistä kertaa oli niin selkeästi mustasukkainen. Juttelin vähän lapsen kanssa, oli kuitenkin ollut vähän jännittävää mennä pitkästä aikaa yksin kerhoon ja lapsi olisi halunnut, että olisin tullut vauvan kanssa mukaan.
Illalla jo halusi mennä taas ensi viikolla kerhoon.
Antoi isälleen omenan ja sanoi "siunaa".

Pikku hiljaa olen miettynyt uskontoasioita. Lapsi ja vauva on kastettu, ja sitä myöten kai päätetty, että uskonto on jonkinlainen osa elämää. Kirkko tai uskonto ei arkielämässä näy lainkaan. Nyt lapsi alkaa olla sen ikäinen, että jos rutiiniin ottaisi iltarukouksen, sen aika voisi olla.
Ei siitä ainakaan haittaakaan olisi, se ei vain ole tullut luontevasti nukkumaanmenoon mukaan.
Ehkä se toisi lapselle turvallisuuden tunnetta ja rauhallista mieltä.

Jotenkin hidas ja tehoton päivä tänään. Paljon tehtyjä kotitöitä, mutta ei näy missään. Vauva ei halunnut nukkua vaunuissa ulkona päiväunia, sisällä unet jäivät vähän lyhyemmäksi. Illalla vauva oli itkuinen ja väsynyt.
Omakin olo on tällaisen päivän jälkeen aika väsynyt.

Herkkuruokaa

Eilen aamupäivällä vein lapset koiranäyttelyyn. Ensimmäinen kerta itsellekin.
Lapsi oli tosi hienosti, oli niin kiinnostunut.
Sieltä kaupan kautta kotiin. Lapsi haluaa nykyään aina mennä kaupassa kassalla pakkaamaan ostoksia.
Odotellessa omia ostoksia auttaa toisten asiakkaiden tavaroiden pakkauksessa. Katselee ja kyselee muiden ostoksista.

Tänään lasten serkkupojan ristiäiset, joihin ei nyt voitu lähteä. Iltapäivällä tuli tekstiviesti.
Hyvin valittu nimi, sopii hienosti. Kolmas nimi perinteen mukaan, sama kuin lapsella ja vauvallakin toisena nimenä.

Vanhempien kanssa on ollut puhetta siitä, että tulevat meille syömään jossain vaiheessa. Eilen illalla äiti ehdotti tätä päivää. Meille sopi hyvin.
        
          Alkuruoka:
          Jyväleivän päällä avokadoa,
          tuorejuustosta, creme fraichesta ja kylmäsavulohesta
          tehtyä tahnaa
          ja kylmäsavulohiviipaleita

          Pääruoka:
          Riekkoa ja telkkää
          Kanttarellikastiketta
          Uunijuureksia ja paahdettua valkosipulia
          Juustolla täytettyjä uunitomaatteja

          Jälkiruoka:
          Omenamurupaistos ja vaniljajäätelöä
          Lakkaviini
         
En ollut ennen tehnyt riekkoa tai telkkää, mutta hyvin onnistui. Uskallan tehdä vastakin.
Linnuissa oli voimakas riistan maku. Yllätys, että telkkää ei juuri erottanut riekosta, eikä se hävinnyt maussa riekolle. Mies oli syönyt ystävänsä luona täytettyjä tomaatteja ja tykästynyt. Miehen ohjeilla tehtyjä tomaatteja täytyy tehdä toistekin.

Sunnuntai on usein pitkä päivä. Tyhjä, pitkä päivä.
Tämän sunnuntain ilta ihana. Usean ruokalajin valmistaminen, kattaminen, touhuaminen, jutteleminen, nauraminen, kukkakimpun kokoaminen, ruoan onnistumisen jännittäminen ja nauttiminen toi juuri sitä jotakin tarpeellista tähän päivään. Yhdessä valmistettu ja rakkaiden kanssa nautittu ruoka kannattaa aina.

Yömyssyksi tilkka jälkkäriviiniä.

Vauvan neuvola

Paino 6460g ja pituus 66cm. Pää 43,8cm.
Painoa siis tullut lisää mukavasti, vaikka käyrän mukaan saisi tulla enemmän.
Kerroin neuvolatädille, että tuntuisi kyllä vaikealta syöttää vauvaa tätä enempää.
Aamuin illoin isot lautaselliset puuroa, reilu desi lounasta ja päivällistä, vähän hedelmää välipalaksi.
Ja tietysti maitoa.
Onneksi neuvolatäti oli samaa mieltä, eikä painoa tarvitse tarkkailla.
Korttiinkin kirjoitti: "Painoa tullut kivasti, äidillä ei huolta."

Seuraavalla kerralla ryhmäneuvola. Kuulostaa mukavalta, sellaisessa ei olla ennen käyty.

Lapsi on halunnut olla tänään paljon sylissä. Paljon paijailua, haleja ja suukkoja.
Meni nukkumaan helposti ja hyvissä ajoin, mutta heräsi pari kertaa illasta pahoihin uniin.

Hyvän päivän jätteet

Tänään hyvä päivä. Tekemättömät työt huutelivat, sain tehtyä paljon.
Järjestelyä siellä ja täällä, silti moni paikka huutaa vielä järjestelyä.
Yläkerran aulassa edelleen epämääräinen kasa syys- ja talvivaatteita, peittoja, tyynyjä, villasukkia, lapasia, juhlamekkoja ja avaamattomia jätesäkkejä.

Iltapäivästä koko perheen voimin ruokakaupassa. Suunnittelin ruoat moneksi päiväksi eteenpäin ja ostimme kerralla isommat ostokset. Jospa se helpottaisi arkea ja olisi taloudellisempaakin.
Ajattelin tehdä vauvan soseita huomenna, mutta huomisen iloksi teinkin jo tänään illasta - pakkaseen päärynä- ja sei-kasvissosetta.

Jo pitkään omatuntoa on painanut hävyttömän huono jätteiden lajittelu. Oikeastaan olematon.
Tänään tuli nyt tai ei koskaan -olo. Aina takaraivossa on ollut ajatus, että fiksun ihmisen pitäisi ja olisi velvollisuus lajitella ja kierrättää. Tein tilaa keittiöaltaan alle ja kylmään eteiseen, kullekin jätteelle oma paikkansa. Systeemi elää sitä mukaa, kun se käytännössä näkyy toimivan parhaiten.
Tärkeintä, että tuli aloitettua.

Huomenna neuvolaan. Alunperin aika oli jo pari viikkoa sitten, ensin ei käynyt meille ja sitten neuvolatäti sairasti. Toisen lapsen kanssa ei tunnu haittaavan, vaikka neuvola-ajat siirtyvät pariin otteeseen. Vauva syö ja kasvaa, näyttää terveeltä ja iloiselta.

Lintuja repussa

Miehen metsästysreissu meni hyvin, tuliaisiakin tuli - lintujen lisäksi miehen ystävän vaimo lähetti purkillisen säilöttyä kesäkurpitsalaattia. Linnuista tarjotaan vanhemmille ruokaa jossain vaiheessa, kun työt ja vapaat menevät sopivasti.

Viikonloppu lasten kanssa meni hyvin. Onnistuin pitämään hyvän asenteen läpi viikonlopun.
Asenteesta se on kai paljon kiinni. Mukavia hetkiä oli paljon.
Pakko totutella myös, ei enää pitkästi, kun miehen viikkoreissut alkavat.

Vauvalle ei ruoka maistunut pariin päivään. Suussa jotain pieniä rakkuloita, mutta muuten vauva terveen oloinen. Yöunia nukkui vain kainalossa, tiukasti kiinni minussa. Pari iltaa sain imettää koko ajan, ei mikään muu kelvannut, ei edes tutti. Tänään on ruoka maistunut taas normaaliin tapaan.
Lapsikin söi tänään ihmeellisen paljon. Tein elämäni ensimmäiset kaalikääryleet. Lapsi söi ainakin viisi.
Hyvää oli meidän muidenkin mielestä.

Vauva ryömii kovaa vauhtia. Yrittää mennä lapsen huoneeseen. Konttaaminen on kai vielä niin hidasta, että se on jäänyt. Lapsella ja vauvalla on uskomattoman samanlaiset äänet. Jos kuuluu vain jotain ääntelyä, ei sanoja, ei voi tietää kumpi juttelee.
Ennen kuin vauva syntyi, mietin usein sisarussuhteita. Kuinka hienoa olisi, jos lapsi ja vauva olisivat läheisiä ja heistä olisi seuraa toisilleen. Olisi joku, jonka kanssa kasvaa. Veljeyttä.
On tullut täytenä yllätyksenä, että lapsista on toisilleen niin paljon seuraa jo nyt. Lapselle vauva on todella tärkeä. Kysyy aina ensimmäisenä vauvasta ja huomioi vauvaa erityisesti.
Tänäänkin lapsi tuli päiväunilta unisena, ja innostuneesti ja ilahtuneesti alkoi heti jutella vauvalle.
Muut saavat yleensä odottaa, että lapsi saa herättyä rauhassa.
Vauva voi olla juuri vaipumassa uneen, mutta jos jostain kuuluu lapsen pikkuaskelia, vauva räväyttää silmänsä auki.
Ovat toisilleen jotain, mihin muut eivät koskaan pääse.

Ensi viikonloppuna on lasten serkun ristiäiset. Harmittaa, ettei päästä.

Eilen ja tänään on ollut lämpimiä syyspäiviä. 15-20 astetta.
Paljon ulkoilua.

Häät ja jälkipuinti

Viime viikonloppu kouluaikaisen ystävän häissä tunturissa.
Lapset olivat mukana juhlissa vähän aikaa, ruokailun puolessa välissä vein mökille mummon ja papan luo.
Sain keskittyä ihanan tunnelmallisiin ja herkkiin häihin rauhassa miehen kanssa.
Rentoa ohjelmaa oli sopivasti, muutama ihana puhe, kaunisääninen naislaulaja sai liikutettua kirkossa ja juhlassa.
Juhlapaikalla jokaiselle oli merkitty paikka männyntaimella, johon oli vieraan nimen lisäksi liitetty istutusohje.
Neljä tainta on vielä istuttamatta, huomenna pitäisi. Männyt istutetaan tämän talon pihalle myös muistoksi meistä ja tästä ajasta, kun asumme täällä.

Koko kesänä ei ole käyty "kotona".
Kaupantäti kassalla sanoi, että on ollut ikävä. Tuntui hyvältä käydä. Vähän kaipaisi jo takaisin välillä.
Jäimme mökille pariksi ylimääräiseksi yöksi.

Mies on tämän viikonlopun ystävänsä luona pohjoisessa. Metsästysretkellä hanhia jahtaamassa.
Olen lasten kanssa kotona. Lupasin lapselle, että huomenna tehdään jotakin mukavaa.
Vauva nukkui viime yön rauhattomasti. Katsoin suuhun ja ien on ylhäältä punainen ja turvonnut.
Toivottavasti tuleva yö menee paremmin, muuten on rankka päivä huomenna - lapsi herää aamulla varhain joka tapauksessa.

Hidas elämä rikas

Aamulla ensimmäiseksi takkaan tulet. Mikä ihana askare.

Tässä ajassa on trendikästä kotoilla ja elää hitaasti.
Välillä kai elän todella trendinmukaisesti. Aamutoimien jälkeen vauva nukahti aamutorkuilleen.
Lapsi leikki. Tein hiljalleen kotitöitä. Sitten lounasta ja ulos.
Vauva nukahti vaunuihin päiväunille. Hain lapsen kanssa kottikärryillä ladosta puita, leikin ja istuin auringon lämmössä.
Sisällä söin itse lounaan ja lapsi meni päiväunille.
Tein tehokkaasti tunnin kotitöitä ja sen päälle lepäsin.

Nyt vauva leikkii lattialla, lapsi nukkuu vielä. Voin istua sohvalla ja seurailla. Keittää kahvit.
Tätä ja monta muuta hetkeä kaipaan sitten, kun olen töissä.

Illalla kupla taas puhkeaa, on tuhat asiaa.

Puuliiterissä on paras tuoksu. Otin keuhkoni täyteen.

Metsässä

Aamupäivällä otin vauvan kantoreppuun selkään ja lapselle rattaat.
Metsäpolkua ja pururataa pitkin kaupalle. Lapsi keräsi mennen ja tullen keppejä ja puolukoita.
Ennen ei metsä ole tuntunut tärkeältä. Nyt se on oma paikka.
Eilen juoksin pururataa pitkin. Metsän tuntu ja tuoksu - halusin viipyä vielä vähän aikaa.

Näytin lapselle muurahaispesiä. Sanoin, ettei saa söhiä kepillä muurahaisten kotia.

" - Mutta mitä sielä sisällä on? "

Lapsella on ollut pari huonoa päivää. Kiukkua ja lyhyttä pinnaa.
Jatkuvasti joku huonosti, ei paljon tarvitse, että menee hermot.
On yritetty olla kärsivällisiä ja ymmärtää. Jokaisella joskus huono päivä.

Aloitin syysvaatteiden läpikäynnin. Pipot, hanskat, talvihaalarit ja villavaatteet - kaikki tallessa vinttikomerossa jätesäkeissä ja koreissa. Olen unohtanut, mihin olen kaiken laittanut, miten lajitellut.
Vauvan seuraava vaatekokokin on jossakin.

Pitäisi nukkumaan. Paikka varattu pienen ja tuhisevan vierestä.

Sunnuntaitulia

Tein aamulla takkaan tulet, oli viileä talo. Hyvin lämpeni. Keskipäivän ulkoilut pihalla. Nuotiopaikalla pikkutulet.
Puhuttiin talvesta. Pitäisi hakea haapoja ladosta puuvarastoon talveksi, saisi polttaa takassa. Tie ladolle on talvella umpihankea.

Todettiin, että kyllä tulee olemaan niin vaikeaa muuttaa täältä joskus pois. Onneksi ei tiedä vielä, että mihin ja milloin. Ei tarvi surra vielä.

Kaupan syntymäpäivillä

Vauva konttasi keskiviikkona ensimmäistä kertaa.

Tänään olin töissä, vauva mukana. Kaupan kaksivuotissyntymäpäivä.
Kahvi- ja tasaraitakakkutarjoilu.
Ensimmäisen kaupan avajaisista tulee joulukuussa kolme vuotta. Näinä muutamana vuotena olen nauttinut työstä enemmän kuin koskaan.
Kotona odotti kasa kotitöitä, päivä väsytti.
Satunnaisen työpäivän jälkeen on mahtavaa olla kotona. En kaipaa töihin vielä.
Siihen varmasti vaikuttaa se, että voin välillä halutessa käydä tekemässä muutaman tunnin kaupalla.

Vauva nukkui kaupan varastossa parit päiväunet, hereilläolon vietti rintarepussa.
Asiakkaat ihastelivat hyväntuulista vauvaa.

Pihan puissa on keltaisia lehtiä. Illat pimenee. Syksyisempää kuin viime kesänä tähän aikaan.
Viime viikolla halusin jäädä kesään, tänään se tuntuu menneen ohi. Ei haittaa, vaikka tulee syksy.

6 kk

Maanantaina vauva täytti kuusi kuukautta. Leivoin täytekakun.

Vauva on kasvanut paljon. Ensi viikolla neuvola, silloin näkee kuinka paljon.
Ryömii nopeasti, paikoillaan kokeilee konttausasentoa.
Alhaalla kaksi hammasta, joilla puree kovasti. On kiinnostunut syömisestä, edelleen maistuu hyvin kaikki. Lihaa, kalaa tai kanaa ei ole vielä tarjottu.
Voin käydä jossakin ilman vauvaakin, tuttipullo kelpaa.

Vauva on yleisesti melko hyväntuulinen ja tyytyväinen. Vieläkin viihtyy paljon sylissä.
Vuorokausirytmi päivän osalta on tarkentunut, pitkät päiväunet vauva nukkuu vaunuissa ulkona.
Aiemmin vauva ei viihtynyt vaunuissa, nukkui päiväunia mieluummin sisällä.
 Yöunille vauva laittaa edelleen yhdeksän aikoihin, niin kuin alusta saakka.

Kumpikin - lapsi sekä vauva - nukkuu hyvin ja mielellään vieressä. Nyt lapsi on alkanut puhua omasta huoneesta, ja että pitäisi tehdä huone valmiiksi. Aikoo nukkua sitten siellä.

Aamulla lapsi sanoi, että vauva on paras kaveri.
Sellaista toivoin jo ennen kuin aloin odottaa vauvaa.

Arkeen

Viikonlopun matka vauvan kanssa meni hyvin.
Lauantaiaamuna jätin vauvan nukkumaan serkkutytön kanssa ja lähdin toiseen kaupunkiin vanhan ystävän polttareihin.
Tuntui kamalalta lähteä.
Vauva oli syönyt, juonut ja nukkunut hyvin. Kaikki hyvin.

Junassa alkoi tuntua jo ihan hyvältä mennä. Ihanat polttarit, häät parin viikon päästä.

Arki alkoi eilen. Mies koulussa, ulkona tuoksuu syksy.
Eno on kylässä tämän viikon.

Kesä meni uskomattoman nopeasti. Yritin nauttia niin paljon kuin vain, mutta tuntuu, etten ehtinyt tarpeeksi.

Hyvästi televisiopaastolle

Lapsi ja vauva kipeänä. Lapsi jo vähän parempana.
Vauva tuntui yöllä lämpimältä, mutta ei kovin kuumeiselta. Tänään selkeästi kipeämpi.
Kummassakin silmässä silmätulehdus, käytin vauvan päivystyksessä ja lääkäri antoi tipat silmiin.
Kummallakin lapsosella nuha.

Huono ajoitus, mutta ei voi mitään. Huomenna on reissuunlähtö vauvan kanssa.

Televisiosta katosi suurin osa kanavista alkukesästä. Kesän tv-paastosta ei mitään negatiivista, jossain vaiheessa totuin enkä kaivannut kanavia enää. Miehen koulukaveri kävi tänään kylässä. Kantoivat miehen kanssa pyykkikoneen sisään ja säätivät antennin kuntoon.
Televisio ollut päällä iltapäivästä asti. Toisaalta harmi, hiljaiset illat varmaankin jäävät.

Olen lykännyt pakkausta, mutta siihen on tartuttava. Aamulla ei ole aikaa, eikä ajatus juokse.

Nallikari

Loppukesän muistoihin tuuli ja hiekassajuoksu.

"...ja sen kesän maun kanssas koin sykähdyksin. "

Elokuun retki haaveissa taas ensi vuonna

Sen sanon, että pieni lomanen kannattaa.
Viime viikoilla tuli väsymys, hymy oli vähän hukassa.
Viikonloppu pikkumökissä ei olisi voinut tulla parempaan aikaan, nyt olo on kertakaikkisen onnellinen.

Joenrannassa kasvaneelle meri on jotakin valtavaa, upean suuri hiljainen. Hyvä tunne rintakehään.
Ei uitu, käveltiin rannalla. Kameraan vähän kuvia.
Koko viikonloppu tehtiin oman mielen mukaan, ei tarkkaa suunnitelmaa mistään. Sukulaisiakin nähtiin vähän, ei sovittu mitään etukäteen kenenkään kanssa ja se säästi stressiltä. Serkun perheessä kylässä ensimmäistä kertaa, lapsilla hyvät leikit ja vähän tappeluakin.

Sunnuntaina oli hyvä tulla kotiin. Miehellä lomaa vielä tämä viikko, sitten kouluun.
Eilen vauvan kummi ja siskonsa kävivät kylässä.

Eilen tein hyvää ruokaa. Nopeasti ja helposti, yksinkertaisen hyvää.

Höyrytin vähän aikaa kukkakaalta ja parsakaalta. Paistoin suikaloitua kananfilettä ja maustoin.
Lisäsin sekaan tomaattimurskaa. Laitoin kukka- ja parsakaalen uunivuoan pohjalle, kana-tomaatti-kastikkeen päälle ja vähän juustoraastetta. Raejuuston ja salsan kanssa söin.

Lapsi on nuhainen ja väsynyt. Vauva toistaiseksi terve. Toivottavasti pysyykin, viikonloppuna pitäisi taas matkustaa.

Ulos on tullut syksy. Koleaa ja märkää. Talo on aamulla viileä, täytyy taas lämmittää.
+ 11 C

Synttärityttö

Viime yönä uni tuli aiemmin kuin monena edellisenä yönä. Tämän päivän olo on ollut selkeästi parempi.
Kotiäitiangsti alkaa taittua.

Tänään on syntymäpäivä, täytän 27 vuotta.
Yläasteella piti joskus aina miettiä, että mitä tekee kaksikymppisenä tai kolmekymppisenä.
Varmaan sanoinkin silloin, että minulla on mies, pari lasta, koti ja työ.
Viisi vuotta sitten olisi ollut vaikea kuvitella tällaista tilannetta. Niin se elämä yllättää.

Kävin kampaajalla. Sain olla pari tuntia laitettavana ja aivan vapaana kotivelvollisuuksista.
Lähtiessä otin kotoa pakastimesta valkosuklaajäätelön ja söin autossa. Mahtava vapaus.
Tällä kertaa tuli vaaleita raitoja ja otsatukka. Ei niin tätimäinen, miltä kuulostaa.
Mies oli ensimmäistä kertaa kotona yksin kummankin lapsen kanssa. Vauva oli itkenyt paljon, ei huolinut tuttipulloa. Kuulemma todella rankat pari tuntia. Mies on kuumeessa ja kurkkutaudissa.

Väsymys ja sairastaminen karsi leipomishalut. Kaupan prinsessakakku maistui hyvältä.
Lahjaksi uusinta parin vuoden takaa - viikonloppu pikkumökissä Oulussa. Teen mieleen listaa tavaroista, mitä pitää ottaa mukaan. Kynttilöitä ja pieni punaviinipullo ainakin, kuin viimeksikin.
Yritetään lähteä jo aamusta perjantaina.

Vielä kaksi yötä. Kyllä pientä lomaa kaivataankin.

Yöllisiä

Illalla ei uni tule - jo monena iltana.
Oudon alakuloinen olo välillä. Ei tunnu hyvältä olla väsynyt, kun lapset kuitenkin nukkuvat niin hyvin.
Tänään mies otti lapsen mukaan asioille ja jäin vauvan kanssa kotiin. Sain yrittää hengähtää muutaman tunnin. Vaunulenkillä, kaupassa ja kotona.
Kotipihalla istuin ulkona auringossa, kun vauva nukkui vaunuissa ja ajattelin, että vauva ei kuitenkaan nuku enää pitkään ja mies tulee lapsen kanssa ihan pian.
Ihana kesä, mutta nyt, kun katsoo taakse, näyttää olleen vähän raskaskin.
Nyt on sovittu, että kumpikin saa säännöllisesti oman hetken.

Vauvan kanssa kävin iltapäivällä Onon tykönä syntymäpäiväkahvilla. Vein kukkia ja suklaata 89-vuotiaalle.
Oli helppoa olla kylässä vain vauva mukana. Ono kysyi, että missä "villi poika".
Oli kriittisellä tuulella. Monena iltana oli katsonut dvd:ltä Veikko Ahvenaisen juhlakonserttia, jossa huonoa oli ainoastaan laulajat. Varsinkin Marita Taavitsainen.
" Sehän on voittanu joskus tangokilpailutki, mutta laulajana se on kyllä täysi nolla. "

Ono oli vanhentunut. Pienentynyt ja mennyt kumarampaan. Silmät kaivautuneet syvemmälle päähän.
Se tuntuu vaikealta. Rakas vanha jäärä.

Eilen lenkillä ja puolentoista kuukauden tauko tuntui. Raskas askel. Loukkasin oikean jalan etuvarpaan kesäkuussa ja paraneminen on hidasta, vaikka se ei olekaan murtunut. Pientä kipuilua, mutta ei niin pahaa etteikö lääkkeettä selviä. Tämän illan lenkki jo paljon parempi.
Joskus liikunnan jälkeen tuntuu, että sisuskalut, jotka raskauden aikana painuivat ahtaasti uusille paikoilleen, etsivät vieläkin paikkaansa.

Olen nukkunut muutaman yön vauvan kanssa vanhassa työhuoneessa. Pienessä hämärässä huoneessa, vaaleanpunaisissa lakanoissa tuntuu, että koko huone on vaaleanpunainen. Omassa kuplassa vauvani kanssa. Lapsi on nukkunut makuuhuoneessa. Päivällä oli sanonut miehelle, että äiti ei halua nukkua vieressä. Tänä yönä nukun makuuhuoneessa lapsen kainalossa. Lapsi nukkui edellisessä asunnossa omassa huoneessaan, nyt ei ajattelekaan enää nukkuvansa yksin.

Lauantaina hain siskon saunomaan ja lillumaan paljuun. Oli mansikkakakkuakin, kermavaahtoa vain liian vähän.

Siitä, kodosta ja kesän muista mukavista hetkistä on otettu kuvia, kun on muistettu.

Pikkujättiläinen

Pari päivää sitten miehen ystävä tuli tyttöystävänsä ja tyttöystävän pojan kanssa yhdeksi yöksi.
Tulivat illalla aika myöhään, mutta ehdittiin tulistella, syödä ja jutella jonkun aikaa.
Itselle kävi vanhanaikaisesti, menin nukuttamaan lapsia ja sille tielle jäin.
Miehet lämmittivät saunan ja paljun, olivat jutelleet aamuyöhön.
Lapsi kulki kuusivuotiaan pojan perässä koko ajan, tulivat hyvin toimeen.

Tällä viikolla tiistaina, keskiviikkona ja torstaina olin muutaman tunnin vauvan kanssa töissä.
Pitkästä aikaa, mutta hyvin sujui. Vauva oli hereilläolon rintarepussa ja nukkui päiväunia takahuoneessa rattaissa.

Miehen veljen perheeseen on tänään syntynyt toinen lapsi. Poikavauva, mittoja ei vielä tiedossa, mutta tekstiviestissä mainittiin "pikkujättiläinen". Kuvaviestin perusteella isosiskonsa näköinen vauva.
Varmasti loppukesästä yritetään käydä katsomassa lasten uutta serkkua.

Eilen oli tehtävä muutos nukkumajärjestelyihin. Sänky oli täynnä jalkoja ja käsiä ja pyöriviä lapsia ja huonosti nukkuvia vanhempia.
Laitettiin sänky paikoilleen työhuoneeseen ja petasin sen itselleni ja vauvalle. Mies nukkui lapsen kanssa makuuhuoneessa.
Lapsen on ollut vaikea nukahtaa monena iltana, rytmi vähän sekaisin ja varmaankin joku vaihe taas.
Useana iltana, kun lapsi tuli makuuhuoneesta uudestaan ja uudestaan pois, vauva heräsi. Ja kun nukahti uudelleen, heräsi pian taas. Eilen ja tänä iltana vauva on nukahtanut normaaliin aikaansa vähän ennen yhdeksää ja on saanut nukkua työhuoneen rauhassa. Vauva on nukahtanut niin hienosti ja hyvään aikaan, etten sitä haluaisi sekoittaa.

Työhuonetta pitäisi raivata ja tyhjentää, viedä turhat tavarat vinttiin ja tuoda järkevämpää tilalle. Jonkun sortin makuuhuone siitä tulee - joko lapsen tai aikuisten. Alakerran varsinaisessa makuuhuoneessa on vaatehuone, se olisi siksi parempi makuuhuone vanhemmille. Työhuoneessa taas on paljon kaikkea, mihin lapsi ei saa koskea ja sieltä on kulku pannuhuoneeseen. On varmaankin turvallisempaa, että lapsi nukkuu kuitenkin makuuhuoneessa.

Voi olla, että huomenna teen mansikkakakun pienen poikavauvan kunniaksi.


" -No niin, nyt laitat pään tyynyyn ja nukkumaan. Luet vaikka sitä   Koiramäen kirjaa.
  - En mie osaa lukea. "

Tutti

Myyrä-äidillä on aivan pieniä myyrävauvoja. Niillä on iltaisin vähän paha mieli, kun ei ole tuttia.
Myyrävauvoille tulisi varmasti parempi mieli, jos tutit veisi metsänrajaan. Sieltä myyrä-äiti ne löytää.

Näin kerrottiin lapselle.

Parina iltana on puhuttu tutista luopumisesta. Eilen sanoin lapselle, että kerro sitten, kun olet valmis.
Tänä iltana mummon ja papan luota kotiin ajaessa kuului takapenkiltä "valmis". Selitin lapselle vielä, että sitten tuttia ei ole enää. Iltapalan jälkeen lapsi kävi viemässä tutit pihan reunaan.
" - Itkeekö myylävauvat? Tuleeko myylävauvoille nyt hyvä mieli?
   - Tulee, kulta. Äiti on sinusta tosi ylpeä."
Otin lapsesta valokuvia.

Mies luki iltasadun ja lapsi kyseli tuttia. Näytin kuvia, että tässä näkyy tutti ja ne on nyt viety sinne metsään.
Vähän itkua, ja lapsi nukahti nopeasti.

Aamulla täytyy lapsen kanssa ensimmäiseksi tarkistaa, että onko myyrä-äiti hakenut vauvoille tutit.

Kesäkuussa hammaslääkäri näki vähän tutin jälkiä lapsen suussa, mutta sanoi, ettei ole vielä hirveää kiirettä.
Lapsella on ollut tutti käytössä enää nukahtaessa. Vauva syö tuttia, sen vuoksi lapsen kanssa ei ole hoppuiltu. Piti odottaa, että on valmis.

Kokonainen yö

Vauva nukkui koko yön heräämättä. Ja pinnasängyssä, ei vieressä.
Heräsi vasta aamulla syömään.
Iltapalaksi oli kunnon annos riisipuuroa luumusoseella.

Silti väsynyt olo, kipeäksi tulossa varmaan.

Sadepäivä

Paljon liian hyviä päiviä kotitöille.
Tänään sataa, pyykkivuori täydessä mitassa, mutta vanha pyykkikone ei toimi.
Oma kone vielä autotallissa pakastimen ja muiden muutto- ja varastotavaroiden seassa.

Eilen kyläkaupalla tapahtumapäivä, illalla lavatanssit kaupan pihalla. Äiti ja isä tulivat lämmittämään ulkosaunan ja lapsenvahdeiksi. Miehen kanssa vauva mukana tanssipaikalla totesimme, että kuitenkin mukavampaa olisi olla kahdestaan. Ajoimme takaisin kotiin, syötin vauvalle iltapuuron ja vauvakin jäi kotiin.
Oli itkenyt jonkin aikaa. Lapsi oli kysellyt äitiä monta kertaa. Kumpikin oli nukahtanut kuitenkin.
Oli mukavaa kävellä hiljaa tanssipaikalle ja jutella ilman keskeytyksiä. Join matkalla oluen, kuin joskus ennen.
Oli nuori olo - oman ikäinen tai ehkä vähän nuorempikin.

Tansseissa näkyi hauskannäköisiä ihmisiä. Paljon kukkapuseroita, mekkoja, kiilakorkoja. Oli juhlavaa ja rentoa. Lyhyitä vanhoja miehiä. Laulukilpailun voittajaa kehuttiin vieressä, kehotettiin tangomarkkinoille. Nainen totesi, että nehän on kaikki missejä.
" Ei sinussakhaan mithään vikkaa ole. Sielä oli tänä vuonna naisila niin huono taso, että olisit varmasti pärjänny. "

Vauva on syönyt kiinteitä pian viikon. Hyvin maistuu.
Ensimmäisellä kerralla oli koko perhe koolla ja kamera valmiina irvistyksiä varten, mutta vauva söi vain.
Ei ainuttakaan irvistystä tai inhon väristystä. Vauva söi kuin olisi syönyt aina. Lapsen kanssa syöminen ei ollut niin helppoa ja piti käydä neuvolassa kuukauden välein painokontrollissa pitkään. Toivon, että tällä kertaa ei tarvitsisi keskittyä painoon niin paljoa. Lapsen kohdalla en ollut koskaan huolestunut painosta, silti sitä piti tarkkailla säännöllisesti.
Vauva on syönyt perunaa, porkkanaa, kukkakaalta, riisipuuroa, kaurapuuroa, mangoa ja banaania. Kaupan soseita ja omatekoisia. Tuorekurkkua on saanut pureskella omasta kädestä.
Sauvasekoitin pitäisi kaivaa omista tavaroista jostakin vinttikomerosta. Nyt soseutin painamalla siivilän läpi.

Lapsi on syönyt nyt vähän aikaa reilusti vähemmän sokeria. Huomaan suuren eron. Lapsi on vilkas muutenkin, sokerihumalassa todella vilkas ja levoton. Keskittyminen ja totteleminen on vaikeaa. Näyttää, ettei se tunnu lapsestakaan hyvältä. Sokeria ei ole jätetty kokonaan pois. Lapsi ei itse huomaa juurikaan eroa. Karkkipäivänä hedelmäpatukka kelpasi hyvin.

Täti B kävi miehensä kanssa hakemassa puhelimen, joka eilen jäi. Lapsi kysyi Täti Bltä, että oletko sinä Bertta-mummo. Täällä tulee vastaan paljon mummon tavaroita ja mieleen muistoja. Bertta-mummosta on puhuttu enemmän ja katsottu valokuvia. Lapsi on oppinut tunnistamaan kuvista mummon.
Täti Bssä on varmasti jotain samaa, paljonkin.

Lapselle on kerrottu, että Bertta-mummo on taivaassa. Lapsi ei ymmärrä kuolemaa, taivaassa olo on varmaankin lapselle konkreettista. Näyttää sormella, että mummo on ylhäällä.

Norjassa on joku pieni lapsi oppinut kuoleman. Perjantaina terrori-isku. 92 kuollutta.
Koko maailma suree.



Tänä aamuna:

" - Tiäthän, että äiti rakastaa sinua?

   - Joo, olet mun kulta. "

Hammas

Tänään vauvalle puhkesi ensimmäinen hammas.
Eilen vielä näkyi ikenen läpi, tänään selkeästi puhjennut alas oikealle.

Hyvin ajoitettu, ajattelin huomenna antaa vauvalle perunaa.

Vauva on viisi kuukautta jo.
Lapsen kanssa aika meni nopeasti, vauvan kanssa vielä nopeampaa.
Pikkuvauva-aika alkaa olla jo ohi.

Vauva ryömii - hitaasti, mutta kuitenkin. Hamuaa kaikkea suuhunsa, kuolaa ja puree ikenillä.
Vieläkin viihtyy parhaiten sylissä. Nukkuu hyvin, yöllä ja päivällä.
Antaa isoja suukkoja.
Nauraa paljon. Lapsen mielestä on ihanaa naurattaa vauvaa.

Lapsen suusta

" Sinä olet hilveän kaunis minun oma isi!"

Lapsi osaa puhua kauniisti. Haluaa olla ihana.

Tänään ensimmäistä kertaa kommentoi ruokakaupassa muita ihmisiä.
Istui ostoskärryssä ja katseli asiakkaita. Tuli perhe isokokoisia ihmisiä.
Lapsi osoitteli sormella ja ilahtuneesti:

" Sinä olet pullea! Sinäkin olet pullea! Sinä et ole pullea!"

Pulleita onneksi nauratti.

En tiennyt yhtään, mitä pitäisi tehdä. Varmasti näytin vaivautuneelta, vaikka hymyilytti.
Kun en haluaisi lasta vaientaa, mutta ihmisten mieltäkään ei saisi pahoittaa.

Kassajonossa en uskaltanut ottaa enempää riskiä, lähetin lapsen siskon kanssa autoon odottamaan.

Serkkutyttö

kävi kylässä. Se, jonka kanssa asuinkin vähän aikaa kimppakämpässä.
Oli mukavaa, pitkästä aikaa vietettiin muutama päivä yhdessä. Yötkin nukkui minun ja lasten vieressä.
Miehellä oli yövuoroa töissä.

Täällä on jo nyt käynyt enemmän vieraita kuin edellisissä asunnoissa. Tänne on sukulaisten helppo tulla, tuttuun paikkaan. Eno viihtyi pitkään, serkkutyttö miehen ja kahden pienen tytön kanssa, täti miesystävänsä kanssa ovat olleet yökylässä. Serkkutyttö suloisen yksivuotiaan poikansa kanssa vietti päivää täällä.
Olen nauttinut, jutellut ja viettänyt aikaa iltatulilla. Sukulaisia on paljon ja ehkä lasten syntymän myötä olen tullut vieläkin sukurakkaammaksi.

Tänään oli vauvan neuvola.
Pituutta 63,7 cm ja painoa 5810 g, päänympärys 42 cm.
Lääkäri tutki, venytteli, liikutteli ja paineli. Vauva kikatteli.
Terve vauva, painokäyrä alaspäin suuntautuva. Nyt pitää aloittaa kiinteä ruoka.
Kävin ostamassa kaksi muovista vauvalusikkaa, että on mukavampi syödä.
Näin neuvolassa tuttua äitiä kuusiviikkoisen vauvan kanssa. Oli mukavaa rupatella.
Kotiin ajellessa tajusin, että en enää muista läheskään kaikkea kovin tarkasti vauvan synnytyksestä.
Synnytyskipua on vaikeaa kuvitella. Moni yksityiskohta vähän hämärän peitossa. Tutun synnytyksen oli hoitanut sama mieskätilö kuin vauvankin kohdalla. Kummallekin, tutulle ja itselleni, oli jäänyt todella positiivinen kuva kätilöstä. Kätilö otti isän vahvasti mukaan synnytykseen, antoi tehtäviä ja teki isän mukanaolon luontevasti hyvin merkittäväksi. Vahva ammattilainen.

Tänä iltana kerään hetken voimia ja siivoan kaikki sotkut. Pakkaan neljän päivän tarpeet. Tyhjennän talosta suurimman osan henkilökohtaisista tarvikkeista ja vien lukittavaan vinttikomeroon. Talo on vuokrattu jo kauan sitten eräälle lapsiperheelle ja isovanhemmille loppuviikon ajaksi. Meidän perhe lähtee evakkoon vanhempien luokse. Sunnuntaina takaisin. Tämä on ollut tiedossa koko ajan, tähän on osannut valmistautua. Ei tunnu raskaalta tai edes kovin työläältä. Vien lapsen aamupäivästä siskon luokse ja siivoan loput jäljet vauvan kanssa.

Ulkona on viilentynyt. Tänään tuntui aamusta kylmältä. Piti laittaa nahkatakki ulos päälle. Osa tuuletusikkunoista oli jäänyt auki ja yön jälkeen talo oli kolea.
Mielessä välillä valmistaudun talveen. Aion pitää takassa tulia, jospa se lämmittäisi taloa vähän lisää pakkasella. Nyt kesän aikana pitäisi lämmittää pihasaunaa useammin, peseytyä aina siellä. Lämmittää vettä padassa ja säästää öljyä, talvella sitä menee kuitenkin. Talo lämpeää öljyllä.
Kun illalla lämmittää pihasaunan, voi vielä aamulla mennä pesulle lämpimällä vedellä.

Pappa osti 90-luvun loppupuolella ennen kuolemaansa suuren määrän haapoja polttopuiksi. Niitä on vielä paljon ladossa. Saunaa niillä ei voi lämmittää, mutta takassa menevät hyvin.
Kuuntelin yhtenä iltana haastattelun, joka oli tehty 90-luvulla radioon mummon ja papan yhteiselosta - Käsi kädessä. Papan kuolemasta tulee joulukuussa kolmetoista vuotta. En ollut kuullut papan ääntä yli kahteentoista vuoteen ja olin jotenkin jo vähän unohtanut. Äänen mukana tuli muitakin muistoja. Ja ikävä.

Tuntui entistä paremmalta, että vauvalla on papan nimi. Voi kunpa...

Nauhalla mummo on oma itsensä. Hyppelehtii jutusta toiseen, jättää lauseita kesken ja aloittaa jo uutta. Pystyn pysymään ajatuksessa kiinni, vaikka haastattelija ei koko aikaa pysykään. Haastattelu on tehty ennen muistisairauksia, ennen kuin sellaista osasi ajatellakaan. Mummo kuoli yli kaksi vuotta sitten. Lapsi oli silloin alle viikon ikäinen. Viimeisenä äitienpäivänä kävin katsomassa mummoa äidin kanssa. Odotin lasta. Siinä oli taikaa. Dementia oli syönyt mummoa jo paljon. Äiti kertoi mummolle, että olen raskaana, että mahassa on vauva. Yhdeksän lapsen äidille raskaanaolo oli niin merkittävä ja läheinen asia, että se sai vedettyä mummon tiukasti hetkeen kiinni. Mummo nousi ylös, tuli ja halasi. Sanoi, että täytyy aivan onnitella. Kysyi, miten olen voinut.

Rakkaita, rakkaita. En tiennyt, että näin vieläkin kaipaan.

Väsyneen hetki

Sellainen olo, että haluaisi kuunnella niin hyvää musiikkia, että itkettäisi.

Vähän haikea mieli. Lapsen kanssa monta riitaa päivän aikana, viimeisin juuri ennen nukkumaanmenoa.
Olin vihainen ja huusin. En voinut jättää sitä niin. Kävin pyytämässä anteeksi lapselta, ettei toisen tarvitse nukahtaa pahalla mielellä.

  - Minulle tuli pikkusen paha mieli, äiti.
  - Niin, niin äitilleki.

Vauva nukahti sohvalle. Lapsi nukkuu makuuhuoneessa. Molemmat niin kauniita, että tuntuu täysin mahdottomalta, että ikinä olisin tippaakaan ärtynyt kummallekaan.

Ikkunan takana

Eilen oli hellettä. Tänään aamulla viileämpää, mutta keskipäivästä alkoi taas lämmetä.
Lapset nukkuvat päiväunia. Päiväunien jälkeen asioille kylälle.

Lasten päiväunien aikaan oma lempipaikka on ehdottomasti keittiön pöydän ääressä. Ikkunasta näkyy mummon kukkapenkkiä, aitaa, postilaatikko ja tie. Naapuritalot ja piha. Kukkapenkkejä ei ole kunnolla hoidettu vuosiin, mutta eilen oranssit liljat puhkesivat kukkaan. Kaunis on kukkapenkki, kun siinä kasvaa luonnonkukkia ja heinääkin.

Eno ajoi eilen nurmikon. Oli jo pitkää heinää. Piha tuntuu isommalta, kukat erottuu paremmin.

Lapsi näki viime yönä pahaa unta.
Aina, kun lapselta kysyy, mitä unta näit, hän vastaa "minausu". Dinosauruksista unia.
Tänä aamuna varhain lapsi kertoi, että joku setä laittoi hänet roskikseen. Oli pelottava uni.
Sanoin, että se on vain unta ja äiti on tässä vieressä. Se auttoi.

On hyvä tunne täällä asumisesta. Onnentunne.
Nyt se on tuo, kun saa keittiön ikkunasta katsoa.
Syksyllä varmaan tulet takassa.

Asunto on tyhjä

ja avaimet toimitettu vuokranantajalle.
Eilen äidin kanssa siivoamassa, lapset mukana.
Äiti teki naisen työn, siivosi suurimman osan. Kävin välillä nukuttamassa lapset päiväunille mökille ja nukuin itsekin pari tuntia. Kaikki tavarat on tuotu vanhaan mummolaan, sullottu vinttikomeroihin ja autotalliin.
Pikku hiljaa alkaa armoton karsiminen, tavaraa on saatava vähemmäksi. Voi olla, että keväällä on muutto pieneenkin asuntoon, ylimääräistä on varmasti liikaa.

Kasvihuonelaatikko jätettiin paikoilleen. Jätin tulevalle asukkaalle lapun, kerroin että mullat on laitettu pohjalle viime kesänä ja levyt suojaavat ikkunakantta talvella. Kerroin vielä viime kesän sadosta - kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, porkkanaa ja yrttejä. En tiedä, kuka sinne seuraavaksi muuttaa, mutta itse olisin kyllä ilahtunut, jos asunnon pihalla olisi yllätyksenä kasvihuonelaatikko.

Mies ehti pakata ja kantaa suuren määrän sunnuntaina. Maanantaina oli työpäivä ja tiistaina alkoi loppuviikon kestävä sairasloma. Viisaudenhampaiden poisto suupolilla kaupungissa. Mies on pois pelistä lähes täydellisesti, toivottavasti jaksaa ottaa rauhallisesti riittävän kauan. Tällä kertaa poistettiin kaksi hammasta, syyskuussa vielä kolmas. Lapsi oli sen aikaa mummolassa. Mies ei voinut ajaa takaisin kotiin, olin kuskina ja vauva mukana. Vauva inhoaa autossa istumista. Itkee joka kerta. Nyt oli kuuma autokin.

Koko perheellä oli nopea kesäflunssa, vauvalla on vielä nuha. Nukkuu levottomasti ja on vaikea syödä. Tänään jo vähän parempi.

Eno on viettänyt kesälomaa täällä reilun viikon. Tulistellut illat laavulla. On juteltu yömyöhään monena iltana. Mitä enemmän kello, sitä enemmän keikkoselkänauruja. Lapsi viihtyy totaalisen hyvin isoenon seurassa. Uskoo, että isoeno asuu vintissä pysyvästi. Varmasti kaipaa, kun enon työt alkavat etelässä.

Tänä iltana ruoaksi nuotiolla paistettua makkaraa, salaattia ja uusia perunoita.

Lapsen hiukset

Lapsi sai ensimmäisen hiustenleikkuunsa tiistaina. Kampaamon täti antoi muutaman kiehkuran säästettäväksi. Lapsi näyttää välillä isommalta ja välillä pienemmältä pojalta kuin ennen. Silmä on jo tottunut ja muistan, että hiukset on todella leikattu.

Lapsi istui rauhallisesti paikallaan leikkuun ajan. Halusi myös, että hiukset föönataan kuiviksi, vaikka kampaaja ajatteli, ettei kärsivällisyys riitä enää istumiseen. Hienosti meni. Hieno lapsi.

Muuttoa

Viime viikonloppuna oli siskon ja miehen veljen rippijuhlat.
Mies ja lapsi menivät etelään rippijuhliin, itse olin vauvan kanssa siskon juhlissa. Hyvin meni kaikilla.
Mies ja lapsi matkustivat yöjunalla lauantaina, lensin vauvan kanssa maanantaina. Lapsella oli ollut vähän ikävä. Minulla vähän enemmänkin ikävä. Torstaina yöjunalla koko porukka juhannuksenviettoon kotiin.
Vauvan kummisetä tuli vieraaksi.

Eilen viimeiseksi yöksi asunnolle. Ei voi enää sanoa kodiksi. Mies on vielä hakemassa loppuja tavaroita.
Haikeus tuli. Se oli koti, vaikkei unelmien koti ollutkaan. Vähän rempallaan, laatikot vinossa ja kylmäkin. Sisällä silti lämpimiä tunteita ja ihmisiä. Vinttikomeroissa on nyt jätesäkkeihin sullottuna lähes koko omaisuus. Huomenna menen vielä siivoamaan, jos saan lapsen mummolaan hoitoon.

Kyllä saa taas illalla unta, kun pakkaa, kantaa ja järjestää tavaroita.
Vanha mummola tuntuu kotoisalta.

Kesä

Viikko mahtavaa hellettä.
Kesäkodissa viihdytty kertakaikkisen hyvin. Netti tulee ensi viikolla.
Vanha lattia narisee, tutut tuoksut, muistot. Kyläkaupassa on käyty melkein joka päivä.
Monta, monta tervetulotoivotusta.

Näin päätettiin, että viivytään kevääseen asti. Irtisanotaan kodin vuokrasopimus ja muutetaan takaisin vasta kun minun työt alkaa. Katsotaan sitten, että mihin.

Lapsi nauttii, kun on paljon pihaa, missä juosta. Välillä ikävöi kotiin.
Sanoo kyllä usein, että on kiva asua täällä.

Tuntuu hyvältä jäädä. Järkevääkin se on. Kerrankin järki ja tunteet linjassa.

Yhden yön päästä

Yksi yö vielä kotona ja sitten kesäkotiin. Hyvällä mielellä.
Pakkasin omat vaatteet ja laitan ne jo tänä iltana matkaamaan äidin kanssa valmiiksi.
Loput pakkaan illalla ja huomenna.
Ei lainkaan ahdistusta tai stressiä pakkaamisesta. Se, mitä ei ole, ei tarvita.
Jos jotain unohtuu, sen voi hakea kotoa. Kesällä ei paljoa tarvi.

Nettiasia ei ole vielä selvinnyt. Eilisestä matkasta Ruotsiin jäi käteen vain perheen yhteistä aikaa ja ajokilometrejä. Turhaakin ajoa monta kymmentä kilometriä. Sen päätteeksi käytiin hampurilaisilla.
Mies oli pakannut vaunutkin mukaan, mutta vauva oli itkuinen, eikä halunnut olla vaunuissa. Ei oltu kovin pitkään. Nettiasiaan palataan maanantaina.

Ensi syksy vähän mietityttää. On paljon kaikkea. Mies on viikot opiskelemassa toisella paikkakunnalla. Toivottavasti kaikki menee sillä tavoin, kuin toivotaan.
Luotan kyllä siihen, että kaikki menee hyvin. Järjestyy.

Lapsi on ollut välillä vähän mustasukkainen. On oikein kiltti vauvalle, hoitaa ja rakastaa, mutta haluaa vähintään yhtä paljon huomiota. Ihan oikeudenmukaista. Tänään loukkaantui, kun sanoin vauvaa äidin muruksi. Piti korjata lapselle, että sanoin vauvalle, että lapsi on äidin muru.

Vauvan kanssa on ollut enemmän rauhallisia, ihania imetyshetkiä. Lämmin pieni vauva ihan vieressä, saa silittää vauvaa ja vauva silittää takaisin. En montaa tärkeämpää asiaa keksi.
Ei ole mitään samanlaista läheisyyttä.
Kyllä sitä on onnellinen, kun saa pientä vauvaa imettää.

Helatorstai

Helatorstai torppasi suunnitelmat käydä Ruotsin puolella nettiasioissa.
Pyhäpäivä sielläkin. Rajalla suurin osa tavan kaupoista on auki, mutta ei juuri tämä putiikki.

Huomenna sitten.

Ulkona sataa taas. Vein pyykkitelineen ulos toissapäivänä.
Siellä ovat kastuneet ja kuivaneet monta kertaa jo.
Tällä kertaa rakeet kastelee.

Ilta kävelyllä

On jo kesäkuu. Tänään paistoi aurinkokin iltapäivästä.
Miehellä viimeinen koulupäivä. Neljä päivää kesälomaa ja sitten harjoitteluun.
Mies tuli koulusta, lapsi heräsi päiväunilta ja menimme kaikki kävelylle kauppaan.

Matkalla tuli vastaan Ilta ja jututti lasta. Ihana pian 85-vuotias nainen.
Nauratti lasta, ja kun lapsi innostui ja pomppi ilmaan, pomppi Iltakin.

Lapsi osaa sanoa selvästi oman nimensä. Yleensä kertoo sen reippaasti, kun kysytään ja silloinkin kun ei kysytä.
A i n a  aikuinen, joka nimeä kysyy, tarkistaa sen vielä minulta. Minua se vähän ihmetyttää. Ehkä se lapsen nimi on sitten vielä erikoisempi ja oudompi monelle, kuin mitä ajattelen. Tuntuu tyhmältä sanoa juuri samat kirjaimet juuri samalla äänensävyllä peräjälkeen lapsen kanssa. Kaikuna. Lapsi usein kertoo aikuisille myös, että on iso poika ja osaa puhua. Vielä ei ainakaan näytä harmittavan, että aikuinen kääntää katseen minua kohti kysymysmerkkinä, kun lapsi vastaa nimensä. Toivottavasti ei alakaan harmittaa.

Pyykkivuori valloitettu vihdoinkin. Tuntui kevyemmältä.
Meni noin puoli päivää, kunnes oli taas kunnon kasa pyykkiä kylppärin lattialla.

Miehen kanssa mietitty asuntoasioita, pyöritelty vaihtoehtoja, ennustettu ja kuviteltu. Aika näyttää, kun malttaisi odottaa. Kesän reissuja myös hahmoteltu. Lähinnä, miten kuljetaan ja kuinka pitkäksi aikaa.

Ennen nukkumaanmenoa koko perhe makoili hetken sängyllä. Lapsi viihdytti lausumalla loruja. Hyviä äänenpainotuksia ja hienoa tulkintaa. Halusi aina vielä yhden, kun pääsi vauhtiin. Lorut on se juttu. Pitkän aikaa lapsi on halunnut joka ainoa ilta, että luen Pitkät on illat -lorun. Ei tarvitse paljoa kirjaan katsoa, kun sitä lorua luettelee - alkaa tulla selkäytimestä.

Vauva nukahti aikaisin yöunille. Heräsi vähän aikaa myöhemmin. Kalasteli hymyjä, oli tyytyväinen ja hyväntuulinen. Väsymys painoi silmäluomia, mutta hymy ei hyytynyt. Niin pieni vauva, ei vielä kovin paljoa osaa eri asioita. Mutta osaa ottaa tiukasti kädestä kiinni, kun yrittää nukahtaa. Haluaa, että pidetään kädestä kiinni ja ollaan lähellä.
Vauva osaa jo näppärästi kääntyä mahalleen. Osaisi sen unissaankin, ja yrittää niin tehdäkin välillä.

Huomenna aamupäivästä Ruotsiin hoitamaan nettiyhteyttä kesäkotiin. Sieltä saa paremman yhteyden kuin suomalaisilta operaattoreilta, hinnassakin voittaa.

Uni, tule jo.

Lauantain aamiaisella tulee olla jälkiruoka

Sataa. Ei siis pitkää kävelylenkkiä tunturiin.
Jotain muuta tälle päivälle. Nyt tässä olisi se sadepäivä, jolloin voisi tehdä rästihommia ja valmisteluja sisällä.
Katsotaan nyt..

Jos jaksan innostua, voisin tehdä marenkia leivoksia varten siskon rippijuhliin.
Kaikkea muuta kuin tavan kotitöitä siis. Ne marengit kyllä pitäisi sitten kuljettaa täältä vanhemmille saakka. Kesäkodista olisi lyhyt matka.

Myöhäisen aamiaisen jälkiruoaksi suklaapusu. Lauantai on paras!

Uimassa lapsen kanssa

Vauva kääntyi eilen selältä mahalleen ensimmäistä kertaa. Ikää noin kolme ja puoli kuukautta.

Tänään kävin aamupäivällä lasten kanssa kaupassa ja kahvilassa. Lapsi sai leikkiä kaupan leikkipaikassa, mutta vähän karkaili. Juoksi ja loikki sukkasillaan kaupan perälle saakka. Kävelin perässä, mutta annoin pomppia menemään, kun näytti niin nauttivan siitä. Ei onnistunut tiukkana tai vihaisena oleminen tällä kertaa, kun nauratti.

Piti jo eilen yllättää lapsi päiväunien jälkeen, mutta lapselle ei uni tullut ollenkaan eilen päivällä.
Yllätys siis tänään.
Vein lapsen kylpylään uimaan pitkästä aikaa. Olimme ainoat uimarit ja saunojat.
Tavallinen sauna oli lapsesta parempi. Höyrysaunassa oli liian yrttistä. Saunassa oli tilaa vaihtaa istumapaikkoja, lapsen mieliksi kokeilimme useita paikkoja.
Mies kävi sillä aikaa vauvan kanssa kävelylenkillä. Uinnin jälkeen vaihdoimme lapset - menin vauvan kanssa kuntosalille ja mies lapsen kanssa kotiin.

Jos huomenna on nätti sää, tulee koko perheen kävelylenkki tunturiin päin. Saisi aurinko paistaa.
Olisi mukava ottaa eväitä mukaan.

Vielä viikko kotona. Joka päivälle olisi tiedossa paljon kotitöitä. Pyykkiä ja pakkaamista. Koti pitäisi jättää kohtuulliseen kuntoon kesäksi. Mistähän sitä saisi ylimääräistä energiaa?

Kesäkodissa käymässä

Lähdin maanantaina lasten ja ystävän naapurista kanssa vilkaisemaan kesäkotia.
Kirpputorilla ja kaupoissa piti myös käydä. Jäin vanhemmille yöksi lasten kanssa, ystävä jatkoi mökkeilemään. Eilen ystävä nappasi paluumatkalla mukaan ja takaisin kotiin.
Mukavaa oli.

Kirpputorilla oli vaikka mitä. Löytönä vanha Savotta-merkkinen lapsenkantorinkka. Haalistunut, mutta ehjä. Hinta kokonaiset 4 euroa.

Vein vanhaan mummolaan lakanoita valmiiksi. Reilu viikko vielä kotona, sitten alkaa kesä.
Tuntuu hyvältä.
Piha, laavu, ulkosauna ja talon kaikki ihanat huoneet siellä odottavat. Ystävä lupasi ajella kesällä vapaapäivien viettoon meidän luokse. 80 kilometriä ajaa helposti vaikka yhdenkin illan vuoksi.

Kotiin oli mukava tulla takaisin. Mies yllätti, oli siivonnut koko asunnon. Erityisesti lapsen huoneen kaaoksen selvittäminen lämmitti. Kaikki lelut oli järjestetty omiin laatikoihinsa, kirjat hyllyssä järjestyksessä. Taas pitäisi käydä lapsen lelut läpi ja ottaa osa talteen odottamaan. Lapsi saa valita pienen kassillisen leluja mukaan kesäksi.

Lapset nukkuu, itsekin voisi mennä vähäksi aikaa lepäämään. Lapsi näkee usein yöllä painajaisia ja levottomia unia, viime yönä herätti taas huudolla. On sanottu, että voi tulla viereen nukkumaan, jos siltä tuntuu. Vielä on nukahtanut heti takaisin ja jäänyt omaan sänkyyn. Reppana.

Lauantaina

Lauantai mennyt rennosti ja lauantaimaisesti.
Mies nukkui pitkään. Aamupäivä meni mukavasti ja nopeasti lasten kanssa.
Vähän kotitouhuja, enemmän oleilua. Kävin lapsen päiväunien aikana pitkällä kävelyllä vauvan kanssa. Teki hyvää, vaikka aluksi ei huvittanut ollenkaan.

Ruoaksi mies teki valtavan annoksen makaronilaatikkoa. Riittää ainakin huomiseksi, ellei ylihuomiseksikin.
Hyvää oli. Lapsi söi ison annoksen. Makaronilaatikko on yksi lapsen suosikeista. Muita lempiruokia on muiden muassa mustamakkara, makkara, nakki ja liha. Linjasta poiketen myös kasvissosekeitto maistuu. Onneksi.

Päänsärky on vaivannut koko illan. Ehkä uni auttaa.

Kahvilassa

Lapsella on kerhoa. Minulla ja vauvalla kolme tuntia aikaa.
Voi käydä kaikessa rauhassa ruokakaupassa ja olla vaan.

Istun kahvilassa ja vauva nukkuu vaunuissa.
Aika luksusta.

Mitähän sitä ruoaksi tänään? Ehkä savulohipastaa.
Jos viikonloppuna on hyvä sää, voidaan grillata.
Nyt ainakin on kylmä, eilen satoi vähän  lunta. Ei mitenkään kovin kesäistä, mutta ei mitenkään poikkeavaakaan tähän aikaan.

3 kuukautta

Vauva täytti eilen kolme kuukautta.
Lapsi meni vauvan viereen sänkyyn. Sanoi vauvalle: "äiti lakastaa meiät."
Vauva on niin rakas meille kaikille. Lapsi on hienosti ottanut vauvan pikkuveljekseen.
Kertoi tänään hiekkalaatikolla naapurin pienelle tytölle, että vaunuissa nukkuu pikkuveli.

Vauva haluaa olla sylissä koko ajan. Pitää tiukasti kiinni kädestä, puristaa, ettei vaan joutuisi yksin
mihinkään. Vauvalla on oikeus olla sylissä, saa olla niin paljon kun haluaa.
Kasvaa kuitenkin niin äkkiä siihen, ettei pysy sylissä enää millään.

Mies meni eilen 200 km päähän kaupunkiin kavereita katsomaan. Oli ollut hauskaa. Kaupunki oli ollut täynnä ihmisiä juhlimassa maailmanmestaruutta. 
Mies käy ehkä kerran kuukaudessa tai parissa. Pieni irtiotto tekee hyvää kaikille. Luin, söin herkkuja ja menin nukkumaan ihan hyvissä ajoin.
Mies tuli tänään takaisin ja toi mukana kiinalaista ruokaa, kuten toivottiin. Lapselle oli ostanut uudet tennarit, viime kesän tennarit auttamattoman pienet.
Aioin leipoa lapsen kanssa jo lauantaina, mutta vasta tänään tuli porkkanakakkua.

Tuntuu, että viikonloppu venyi tällekin päivälle. Arki alkaa vasta huomenna.
Päivät sekaisin, kyllä ne siitä järjestyy.

Karkkikauppaan

Bloggerissa tapahtui jotain, viimeisin päivitys hävisi vähäksi aikaa.
Tänään oli ilmestynyt takaisin. Mietin, että pitäisi tallentaa asioita muuallekin kuin tänne, varmuuden vuoksi.
Aloitin tämän blogin muistoksi tästä ajasta, kun lapset ovat pieniä. Aika moni asia on jäänyt tämän blogin varaan.

Suunnittelin pitkää lenkkiä, mutta taitaa jäädä tältä päivältä. Mies sairastaa, on paljon hommaa ja kaikkea ei voi saada. Lapsi toivoi, että tänään leivottaisiin kakkua. Ei ole leivottu aikoihin, paitsi mies lapsen kanssa. Ajattelin porkkanakakkua.

Vauvaa itketti eilen illalla ja tänään aamun. Kurkistin suuhun, mutta vielä ei näkynyt hammasta.
Tiedä sitten, onko sinne vielä tulossa. Lapselle puhkesi ensimmäiset hampaat kolmen kuukauden iässä.
Ainakin puretuttaa välillä kovasti, purulelu vain ei vielä pysy kädessä.
Vauva on oppinut pärisyttämään. Tosi suloista, ja kuolaista.

Muutama viikko vielä täällä kotona ja sitten mummolaan. Olen valmistellut mielessäni lähtöä.
Mukaan täytyy ottaa ainakin pinnasänky, kylpyammeet, tietokone ja polkupyörät. Naapurinpojalta jäi pieneksi polkupyörä, saimme ostaa sen lapselle. Lapsi toivoi ja kyseli omaa polkupyörää aina kun näki jossain pienen pyörän. Kiva, että löytyi käytettynä. Lapsi on kokeillut pyöräilyä parina päivänä, hyvin sujuu. Itse pitää saada mennä, ei saisi koskea ja auttaa ollenkaan.
Paljon on hommaa vielä kotona, ennen kuin voi lähteä. Talvivaatteet ja -tarvikkeet säilöön ja varastoon ainakin.

Kokeilin hörppyyttää vauvalle maitoa kupista. Hyvin meni siitäkin. Vauva on syönyt paremmin parin päivän ajan, toivottavasti jatkuisi näin. Täytyy vain löytää rauhallisia imetyshetkiä, että vauvan on helpompi keskittyä.

Päiväunien jälkeen karkkikauppaan.

Neuvolapäivä

Herättiin aikaisin, tehtiin aamutoimet, puettiin lapset ja lähdettiin.
Mies meni kouluun, me ajoimme äitiä tervehtimään. Oli muutama tunti vapaata aikaa, kun vauvalla oli neuvola vasta iltapäivästä. Äiti oli kotona ja teki lounasta. Niin hyvää. Lihapullia, tsatsikia, uunijuureksia ja salaattia. Jälkkäriksi rahkaa. Kannatti ajaa 60 kilometriä.

Vauva mitattiin ja punnittiin. 5000 g ja 59 cm.
Painoa saisi tulla lisää, vaikka ei kovin huolestuttavaa ollut.
Vauva on tuntunut koko ajan jotenkin pieneltä. Ja vähän onkin - vertasin lapsen neuvolakorttiin, saman ikäisenä lapsi on ollut 5880 g ja 62,4 cm.
Maitoa riittää, mutta vauvan on välillä vaikea keskittyä syömiseen. Lapsen leikit, huudot, laulut ja muut häiritsevät. Tuntuu kuitenkin, että parempaan suuntaan mennään. Ainakin toivon niin.
Lisäksi voisin hörppyyttää maitoa, jos siihen olisi helpompi välillä keskittyä.
Kumpaankin reiteen rokotus. Vähän itkua, mutta nopeasti ohi.
Tuntuu pahalta pitää vauvaa tiukasti kiinni paikoillaan, kun pistetään. 

Illalla pikkulenkki ystävän kanssa. Teetä ja suklaata sen jälkeen. Katsottiin televisiosta takuuvarma itkettäjä Greyn anatomia. Ystävä pesi koneellisen pyykkiä.

Väsyneenä on hyvä laittaa nukkumaan.

Äitienpäivä

Kolmas äitienpäivä. Kaksi lasta.
Moni asia voisi elämässä olla paremmin, mutta ei se, että on lapsia. Se, että on kaksi lasta, on aivan täydellistä!

Aamulla en herännyt kolisteluun, vaan siihen, että olin täynnä maitoa. Vauva heräsi yöllä kerran syömään yhden-kahden aikoihin ja sitten vasta aamulla. Kun aloin kuunnella, keittiössä supateltiin ja kilisteltiin.
Lapsi herätti onnitteluilla ja lahjapaketilla. Oli kuvittanut mukin itse.
Ensimmäinen äitienpäivä, että lapsikin ymmärtää jutun. Oli iloinen, kun sai antaa lahjan. Ymmärsi, että lahjat olivat äidille. Mies oli ostanut lenkkitossut. Olin niitä sovittanut ja toivonutkin.
Mies oli herännyt viideltä. Pelkäsi, että nukkuu aamiaisen ohi, ei saanut nukuttua pidempään. 
Aamiainen pekonilla, kananmunilla, croissanteilla, teellä ja muilla herkuilla.

Lasten saaminen on tuonut omaa äitiä lähemmäs. Tehnyt äidin vieläkin tärkeämmäksi. Vein eilen lasten kanssa askarteleman kortin äidille töihin, lasten mamma ja pikkumummi saivat omansa postitse.

Vein uudet tossut kävelylle. Vauvan kanssa pitkä kävely, toiselle penkille tunturiin päin ja takaisin lapsen päiväunien aikana. Hyvät on tossut.

Illasta mies ja lapsi leipoivat juustokakkua. Aika monta kertaa keittiöstä kuului älä, ei ja lopeta.
Lapsen kanssa ei ole aina yksinkertaista ja nopeaa. Mutta hyvää tuli, erinomaista.
Söin kakkua vapulta jääneen alkoholittoman kuohuviinin kanssa. Ystävät naapurista kahvilla myös.

Hieno päivä. Malja äitiydelle!

Lounashetki

Molemmat lapset päiväunilla. Nautin lounaasta yksin.
Nautin nimenomaan siitä,
että saan päiväunien aikaan aivan yksin syödä.
Tänään katkarapumunakasta.

Eilen oli lämmintä ja aurinkoa. Kävelytin vaunuja tunturiin päin, aivan ylös en jaksanut.
Istuin penkillä hetken auringossa, käännyin takaisin alas.
Tulomatkalla mies ja lapsi ottivat auton kyytiin. Lapsi toivoi hampurilaista ja otettiin tämän kevään viimeiset hampurilaiset pubissa, ennen kuin laittavat ovet kiinni tauon ajaksi. Suurin osa paikoista on jo mennyt kiinni ja availevat vasta juhannuksen aikoihin.

Tänään sataa vettä, lunta ja räntää. Ei huvita ulos.

Välillä on käynyt mielessä ajatus, josko mummolassa viihtyisi äitiysloman loppuun saakka. Keväällä vasta palaisi tänne. Joku voisi alivuokrata asunnon. Nyt tuntuu, että kyllä syksyllä tekee jo mieli takaisin.
Koti, ihmiset, kerhot, harrastukset odottavat syksyllä. Pikkukyläkin voi tuntua loppukesästä liian pieneltä.

Kamera on ollut hukassa pari päivää. Luulin, että se on kotona, muttei ole tullut vastaan. Saisi löytyä.
Nyt vähän jo ahdistaa.

Hiuksista ja kesästä

Mies leikkasi hiukset reilu viikko sitten.
Koko yhdessäoloajan miehellä on ollut pitkät, hienot rastat.
Aikansa kutakin. Aika työläät olivat loppujen lopuksi, kova homma pestä, huuhdella ja kuivuivat ikuisuuden. Miehen päänahkakin kiittää.
Samalla lähti parta ja viikset. Ja iästä kymmenen vuotta.
Päivän piti totutella, vaikka hyvältä se näytti heti. En meinannut muistaa ja piti aina pari kertaa vilkaista.
Naapurit, kaupan kassatädit, sukulaiset ja lähestulkoon kukaan ei oikein meinaa tunnistaa miestä.
Ristiäisiin mennessä isä tuli ovelle vastaan käsi ojossa.

Jotenkin sitä rastanippua ei voi heittää roskiinkaan. Ei kyllä oikein säilyttääkään. Mitä sitä sitten? Vielä tässä vaiheessa roikkuvat milloin missäkin hyllyn päällä kylppärissä.

Tänään miehen työharjoittelu kesäksi varmistui.
Olin niin toivonut ja nyt se toteutuu: asutaan kesä vanhassa mummolassa. Siellä on ihana talo, paljon tilaa. Ulkosauna. Makkaranpaistopaikka pihalla. Lapsilla on paljon tilaa suurella pihalla.
Ovet auki vieraille.

Piti heti suunnitella kesäprojektia. Voisi olla joku lipasto tai kaappi, jota voisi rapsutella ja hioa lasten päiväunien aikana. Polkupyörä pitää hommata. Iltalenkki pyörällä kylätieltä ison tien kautta takaisin.
Eteläpäädyn seinä on kesällä lämmin paikka, yrttejä ja salaattia ainakin siihen.
Jos mummolassa menee koko kesä, jää kasvihuonelaatikko kotona tyhjäksi. Ainakin minun osalta - naapuri voisi haluta kasvattaa hyötykasveja siinä kesällä.

Täytyy laittaa portaisiin portti ylä- ja alakertaan. Pihalle kai myös portti aitaan. Vien tielle kyltin, että autolla tietävät leikkivistä lapsista. Pohjoispäästä kylää ajavat välillä kovaa.

Aion leipoa mansikkakakkua monta kertaa. Toivon paljon kylästelijöitä ja illanviettoja.

Tämä kesä muistetaan.

Ristiäiset

Lauantai oli tärkeä päivä. Iloiset juhlat, vauvan ensimmäiset juhlat.
Oli hienoa juhlia läheisten kanssa meidän onnea.

Rakas vauva sai rakkaan nimen.
Raskausaikana nimiä maisteli ja mietiskeli. Joitakin vaihtoehtoja nousi muiden yli. Luotti siihen, että vauva näyttää meille minkä niminen on. Niin siinä kävikin.
Synnytyssalissa mies kysyi, että mikä nimi minusta tuntui oikealta ja sanoi miltä hänestä tuntui.
Mies valitsi minun papan nimen.

Minusta on niin hienoa, että mieskin halusi nimetä vauvan minulle tärkeän ihmisen mukaan.


Ristiäisten virallinen osuus meni hyvin. Vauva oli tyytyväinen ja rauhallinen, nukkui suurimman osan.
Lapsi ja lasten pieni serkkutyttö jaksoivat hyvin.
Kummitäti lauloi äidin kanssa laulun, jota lauloin paljon - ristiäisissäkin - mummon kanssa nuorempana.
Lapsi sai kuivata vauvan pään kasteen jälkeen. Kuivasi hartaasti ja huolellisesti. Kun sai pyyhittyä loppuun, sanoi reippaasti: "Valmis!"

Talo, missä ristiäiset vietettiin, on lapsen ja vauvan isomummon kotipaikka. Lapsen ristiäiset juhlittiin samassa paikassa pari vuotta aiemmin. Tunnelmaa ja sukupolvien ketjua. Tälläkin kertaa pääsin vähällä järjestelyiden osalta, vanhempia sai taas kiittää kaikesta.
          
         -Menu-
     Mätileivät ja salaatti
     Burgundinpata porosta ja puikulaperunat
     Leipäjuustoa ja lakkahilloa
     Kahvi ja lakkakakku

Kakunkoriste-haikara muokattiin sopivammaksi, vaaleanpunainen tylli korvattiin puuvillakankaasta tehdyllä sinisellä unikolla. Illalla huomasin, että haikaraa ei muistettu laittaa kakun päälle ollenkaan. Huvitti. Aina jotain jää. Kakku oli hieno ilman haikaraakin.

Vapunpäivä aloitettiin miehen vanhempien ja veljien perheíneen kanssa brunssilla. Iltakuudelta olin vieläkin kylläinen.

Lapsi harjoittelee kovasti vauvan nimeä. Keskikirjaimet vaihtavat paikkaa tai nimi muuttuu muuten vähän erilaiseksi. Tällä tavalla syntyy lempinimiä. Aika näyttää, tuleeko vauvalle lapsen antama lempinimi.


Mitäköhän minun mummo ajattelisi nyt, kun vauva on nimetty papan mukaan?
Kyllä mummon rinnassa varmasti läikähtäisi.

Pääsiäinen

On vietetty arkea ja vähän pääsiäistäkin. Lapsen kanssa kylvetyt ohra ja rai ehtivät kasvaa liikaakin, vaikka ensin luulin, että myöhästyisi.

          Muistiinpantavaksi:
          Ensi vuonna kylvä ohraa. 

          Se on jämäkämpää, ei lakoonnu.    

          Raita voit laittaa ohran joukkoon 

          tuuhentamaan,

          mutta ohraa kuitenkin enemmän.

Kävin lasten kanssa mummolassa yökylässä perjantaina. Mies jäi kotiin tekemään koulutehtäviä rauhassa.
Jäi niitä koulutehtäviä lauantaille, sunnuntaille ja maanantaillekin. Melko kiireistä.
Työnjako kotona melko vanhahtavalla kaavalla - minulle kotityöt ja miehelle koulutyöt. Onneksi kohta helpottaa. Vaikka hyvin menee näinkin.

Aurinko paistaa kolmatta päivää. Lunta on vielä siellä täällä, rinteessä hyvin. Lämmintä.
Eilen makkaranpaistoa ja sukulaisia laavulla. Lapsi sai paistaa oman makkaransa ja suoritti tehtävän vakavuudella.

Lauantaina on viimein ristiäiset. Odotan jo kovasti.
Ihana nähdä sukulaisia ja viettää aikaa yhdessä perheen kanssa.
Kastejuhla on hieno juhla.

Kuvaa en saanut siitä otettua, mutta parhaiten tästä viikonlopusta jäi mieleen, kun vauva nukkui päiväunia ulkona vaunuissa ja vein tuolin siihen viereen. Istuin auringossa ja lepäsin.
Verkkokalvoilla kuva jaloistani, jotka rennosti ristikkäin makasivat lumimättäällä punaisissa haisaappaissa.
Siinä oli talvea, mutta aika paljon jo kesääkin.