Aviossa

Uusi, tuttu elämä.
Me halusimme mennä naimisiin ja niin teimme.

Sain kumppanikseni hänet,
jonka kanssa arki on oikeastaan aika helppoa ja sujuvaa.
Hän on arkeni kruunaamaton kuningas,
ja myrskyjeni vakaa kallio.

Minulla oli kokonaisen perhe-elämän
lisäksi isoja suruja mukanani.
Siihen hän tuli omine lasteineen.

Ja niin me saimme tehtyä tämän oman
toimivan, eteenpäinkatsovan uusperhekuvion.

En voisi enempää kiittää.

Saimme liikuttua useista puheista ja lauluista
hääjuhlassa. Yksi niistä oli äidin puhe ja valitsemansa
kappale Paula Vesalan laulamana,  joka olikin niin osuva.

Miten se olikin niin totta?

Miten ja miksi tuntuikaan,
kuin ystävä vanha oisit,
ikkunaan tuntemattomaan,
miksi sä katsoitkaan.
Miten ja miksi vain minut löysit,
merestä ihmisten,
Miten sä sait mut syttymään,
roihuksi tunteiden.

Kun kanssas lähden tiedät sen,
taakseni kääntyisi en koskaan.
Pois surut pyyhin menneisyyden
kun huominen sinä oot.

Miten ja miksi
lausuitkaan
sanoja joita mä ootin
Miksi sun äänes kuulemaan
korvani sattuikaan
Miten ja miksi
tään oven löysit
talossa vieraiden,
kaduilta vieraan kaupungin
luokseni saapuen.

Kun kanssas lähden
tiedät sen
taakseni kääntyisi en koskaan.
Pois surut pyyhin menneisyyden
kun huominen sinä oot.