Juhannus

Ihana juhannus mökillä.
Esikoinen heräsi juhannusaattoon hymy kasvoillaan,
käveli lastenhuoneesta meidän sänkymme viereen
huulillaan ajatus:
"Hyvää juhannusta äiti ja isi!"

Riipisen juhannus on tarjonnut lepoa, yhdessäoloa,  tuijotuskilpailua,
ensimmäistä kertaa ihan itse savustettua lohta (joka oli maailman parasta),
uusia pottuja, kuppisoosia, mansikkakakkua, vaahtokarkkeja ulkotulilla
ja lasten mentyä nukkumaan kynttilän yllä haarukassa paistettuna.
Makkaroita, maissia, herkkusieniä. Ihana aamiainen auringossa.
On saunottu huolella pariin otteeseen.
Kesälomaviikko on tuntunut lomalta.

Ainoa, mikä on jäänyt puuttumaan, on sisko, joka on ollut Uudessa-Seelannissa jo tammikuusta asti.
Esikoinen on kymmeniä kertoja palannut aiheeseen, kuinka
tyhmää on, että täti on kaukana, että täti ei ole täällä, kuinka ikävöi.

Olen samaa mieltä esikoisen kanssa. Juhannus on ollut täydellinen.
Ei puutu mitään, paitsi yksi erityisen rakas sisko-täti-ihminen.

Yksin kotona

Sain äitienpäivälahjaksi omaa aikaa. Olin sitä toivonutkin.
Mies ja lapset lähtivät keskiviikkona etelään miehen vanhemmille.

Olen ensimmäistä kertaa yksin kotona lasten syntymän jälkeen.
Uskomattomat helteet, näin lämmintä toukokuun loppua en muista olleen ikinä.
Töiden jälkeen olen istunut terassilla auringossa, syönyt ja lukenut naistenlehtiä.
Juonut kuohuviiniä, nukkunut päiväunia.
Illanistujaisia ja naisten saunailtaa.

Sanoin keskiviikkona hyvää matkaa pitkähiuksisille lapsille, huomenna kotiin tulee kaksi lyhyeksi parturoitua poikaa. Näyttävät varmasti paljon isommilta taas.

Olen kiitollinen omasta ajasta, yhtään tämän enempää en haluaisikaan.
Ikävä on kovempi kuin ajattelin. Huominen on ihan pian, onneksi.