Viime viikonloppuna oli siskon ja miehen veljen rippijuhlat.
Mies ja lapsi menivät etelään rippijuhliin, itse olin vauvan kanssa siskon juhlissa. Hyvin meni kaikilla.
Mies ja lapsi matkustivat yöjunalla lauantaina, lensin vauvan kanssa maanantaina. Lapsella oli ollut vähän ikävä. Minulla vähän enemmänkin ikävä. Torstaina yöjunalla koko porukka juhannuksenviettoon kotiin.
Vauvan kummisetä tuli vieraaksi.
Eilen viimeiseksi yöksi asunnolle. Ei voi enää sanoa kodiksi. Mies on vielä hakemassa loppuja tavaroita.
Haikeus tuli. Se oli koti, vaikkei unelmien koti ollutkaan. Vähän rempallaan, laatikot vinossa ja kylmäkin. Sisällä silti lämpimiä tunteita ja ihmisiä. Vinttikomeroissa on nyt jätesäkkeihin sullottuna lähes koko omaisuus. Huomenna menen vielä siivoamaan, jos saan lapsen mummolaan hoitoon.
Kyllä saa taas illalla unta, kun pakkaa, kantaa ja järjestää tavaroita.
Vanha mummola tuntuu kotoisalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti