Uudessa kodissa

on asuttu viikko tai pari. En edes muista, tuntuu kodilta.
Uusi koti ei ole aivan uusi, 40-luvulla veistetty hirsitalo. Mummoni kotitalo, joka on siirretty vaaran laidasta tunturin juureen. Ihana koti.

Projektista projektiin. Muutto tehtiin hyvässä vauhdissa ennen reissuunlähtöä.
Tänä iltana luin yhdeksän iltasatua lapsille ja halasin kovasti. Sanoin, että rakastan enemmän kuin mitään. Sanoin, että olette minun aarteitani. Ikävöin jo valmiiksi.
Aamulla varhain otan matkalaukun ja lähden lentokentälle. Reilun kolmenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen olen Uudessa Seelannissa siskoa halaamassa.

Kesävapaat

Mukava viikonloppu mökillä. Lasten mamma ja taata kylässä.
Lapsille erikoishemmottelua ääneenluettujen satujen, iltahierontojen, aamukävelyiden ja herkkuruokien merkeissä. Meille isommille lapsille herkkuruokien, baariolusien ja pitkäännukutun aamun merkeissä.

Isompi odotti mamman hierontaa. Hampurilaispaikassa mamma hieroi, kunnes lapsi rentoutui niin, että nukahtamisenpelossa pyysi, että hierotaan lisää myöhemmin.
Pyysi hierontaa kotona silloinkin, kun mamma ja taata oli jo vilkutettu kotimatkalle lentokenttätaksiin. Nautti kyllä, mutta ei ollut lähelläkään nukahtamista.
Monta kertaa taputtelin hieronnan lopuksi. Aina unohtui joku paikka.
"Äiti, nenääki pittää hieroa. Älä unoha hieroa korvia. Äiti, ekkö sä tiä, että kaulassaki on lihaksia?".
Vielä on kotihierojassa parantamisen varaa. Mamman hierontaan verrataan.
Ja se on parasta, siihen tasoon tähdätään.

Pienempi meni aiemmin nukkumaan. Lapsi sai valvoa vähän pidempään.
Taas huomasi, kuinka lapsi kaipaa huomiota vain yksin. Oli niin herttainen.

Pikkuserkut ovat mökillä. Huomenna taas täytyy ehdottomasti mennä viettämään laatuaikaa.
Tämän päivän päätteeksi lähetettiin monta, monta lentosuukkoa hyvästiksi.

Karkulainen

On ihanaa herätä aamulla siihen, että lapset kömpivät viereen unisenlämpiminä.
Pienet askeleet ja "Huomenta!". Haukotuksia, halauksia. Lastenohjelmat.
Pienempi haluaa aamulla iltapalaa, illalla aamupalaa. Ei oikein muista, mitä milloinkin otetaan.

Tämän aamun kuvio oli toisenlainen. Herääminen siihen, että oveen koputettiin.
Pienempi oli tullut yöllä viereen nukkumaan. Mies meni avaamaan, huomasi mennessään, että isompi ei ole huoneessaan.
Lapsen kaverin isä oli ovella. Olivat saaneet yllätysvieraan.
Lapsi oli herännyt aikaisin, pukenut ensimmäiset kohdalle sattuneet vaatteet, avannut ulko-oven hiirenhiljaa ja juossut kaverin kotiin kylään.

Oli koputtanut oveen. Kaverin isä oli ollut jo hereillä. Lapsi oli lukenut kirjaa vähän aikaa sohvalla, ollut vähän kylmissään.
Kun oli kysytty, tietävätkö äiti ja isä, että on lähtenyt kylään, lapsi oli kertonut, että äiti ja isä olivat vielä sikeässä unessa.



Tielle ei saa mennä, pihasta ei saa lähteä, äidin ja isän täytyy aina tietää, missä lapsi on.
Satoja, ehkä tuhansia toistoja.
Silti houkutus mennä kaverin luo oli suurempi.

Onnellinen loppu,
mutta se ei estä näkemästä ensi yönä painajaisia kaikesta, mitä olisi voinut tapahtua.

Juhannus

Ihana juhannus mökillä.
Esikoinen heräsi juhannusaattoon hymy kasvoillaan,
käveli lastenhuoneesta meidän sänkymme viereen
huulillaan ajatus:
"Hyvää juhannusta äiti ja isi!"

Riipisen juhannus on tarjonnut lepoa, yhdessäoloa,  tuijotuskilpailua,
ensimmäistä kertaa ihan itse savustettua lohta (joka oli maailman parasta),
uusia pottuja, kuppisoosia, mansikkakakkua, vaahtokarkkeja ulkotulilla
ja lasten mentyä nukkumaan kynttilän yllä haarukassa paistettuna.
Makkaroita, maissia, herkkusieniä. Ihana aamiainen auringossa.
On saunottu huolella pariin otteeseen.
Kesälomaviikko on tuntunut lomalta.

Ainoa, mikä on jäänyt puuttumaan, on sisko, joka on ollut Uudessa-Seelannissa jo tammikuusta asti.
Esikoinen on kymmeniä kertoja palannut aiheeseen, kuinka
tyhmää on, että täti on kaukana, että täti ei ole täällä, kuinka ikävöi.

Olen samaa mieltä esikoisen kanssa. Juhannus on ollut täydellinen.
Ei puutu mitään, paitsi yksi erityisen rakas sisko-täti-ihminen.

Yksin kotona

Sain äitienpäivälahjaksi omaa aikaa. Olin sitä toivonutkin.
Mies ja lapset lähtivät keskiviikkona etelään miehen vanhemmille.

Olen ensimmäistä kertaa yksin kotona lasten syntymän jälkeen.
Uskomattomat helteet, näin lämmintä toukokuun loppua en muista olleen ikinä.
Töiden jälkeen olen istunut terassilla auringossa, syönyt ja lukenut naistenlehtiä.
Juonut kuohuviiniä, nukkunut päiväunia.
Illanistujaisia ja naisten saunailtaa.

Sanoin keskiviikkona hyvää matkaa pitkähiuksisille lapsille, huomenna kotiin tulee kaksi lyhyeksi parturoitua poikaa. Näyttävät varmasti paljon isommilta taas.

Olen kiitollinen omasta ajasta, yhtään tämän enempää en haluaisikaan.
Ikävä on kovempi kuin ajattelin. Huominen on ihan pian, onneksi.

Sesongin jälkeen

Kevätsesonki taputeltu. Rauhallisempaa arkea ja aikaa tehdä tavallisia kotiasioita.
Eilen leivoin lapsen kanssa pitkästä aikaa näkkileipää,
pienempi katsoi Risto Räppääjää.
Sanoi, että on mukavaa, kun saa olla apulainen ja tehdä kahdestaan.
Lapsi aikoo tulla töihinkin mukaan, koska on hyvä apulainen.
Sovin, että seuraavaan asiakasiltaan saa tulla hoitamaan tarjoilupöytää.

Uusi vihreä kypärä ja suojukset ovat olleet viikon ajan lähes päivittäisessä käytössä.
Lapsi on käynyt rullalautailemassa miehen kanssa ja oppinut uskomattoman nopeasti.
Nyt suunnittelee, että pihalle pitäisi rakentaa miniramppi.

Pienempi on kovin puhelias ja touhukas.
Kaiku. Kaiken, mitä lapsi sanoo, kuulee pienemmän suusta muutaman sekunnin viiveellä.
Haluaa tehdä samoja asioita kuin isoveli. Päiväunet suostuu nukkumaan - välillä helposti ja välillä vähemmän - vaikka isompi ei nuku.

Lasten cv kasvoi huhtikuussa taas kaupan muotinäytöksen verran.
Huiput mallit, koko porukka.