Minulle

Toukokuussa alkoi talon ulkovuoriremontti. 

Kesällä satoi, työmies urakoi välillä muualla, 

oli kaikenlaista - remontin valmistuminen viivästyi. 

Piha näytti juuri siltä, miltä remontin aikana yleensäkin. 

En laittanut kukan kukkaa, en yrttejä, en mitään. 

Ulkona oli usein porukkaa, kun tulimme töistä kotiin. 

Sahanpurua kulkeutui sisään. Lapset eivät voineet pysyä poissa 

maalipönttöjen luota. 

Siivoaminen ei kiinnostanut yhtään. Eikä mikään omaan hyvinvointiin 

liittyvä juurikaan. 

En ollut niin kiinnostunut, kuin yleensä.

Kesä sinänsä oli ihan kelpo, grillasimme, matkustimme 

ja oli monenlaista mukavaa. 

Loppukesästä aloin tehdä asioita taas. Päätin muutama vuosi sitten tykätä itsestäni

oikein kunnolla. Piti päättää taas. 

Ulkovuoriremontti valmistui lokakuussa. 

Kaamosajan lähestyessä ja väsymyksen lisääntyessä halusin löytää keinoja 

parempaan jaksamiseen. Kaikki ne ovat olleet ihania asioita. 

Näin jälkikäteen tämä vaihe oli hyvin prosessoitu. 

En luisunut pidempään alakuloon. Se siellä saattoi vähän orastaa. 

Voin taputtaa itseäni olkapäälle, pärjään hyvin. 

Näen ympärillä olevat ihmiset hyvässä valossa. 

Perheeni tuo valtavasti iloa, ja niin tuon minäkin - itsellenikin.

Luonnollista on, että kokoaikaista kuplivaa onnentunnetta ei ole. 

Tänään on, otin siitä kiinni.

Olen lempeä minulle.

Juhla nro 8

Lapsi vietti syysloman isän kodissa ja täytti samalla matkalla
kahdeksan vuotta.
Esikoiseni, elämänjanoinen taistelija,
uuteen sukeltaja,
rohkein ihminen, kenet tunnen,
blondi rakas.
Se, josta saan vastusta kunnon vääntöihin.
Josta opettaja antaa ihanaa palautetta aurinkoisuudesta.
Josta opettaja haluaa keskustella, kun on niin vaikeaa välillä,
eikä lapsi uskalla luottaa ja avautua.
Se poika, joka haluaa tanssia missä ja milloin vaan ja
joka uskalsi tanssia soolon kyläjuhlan teoksessa.

Muistan ikuisesti, kuinka tuntematon vanha rouva sanoi,
että tuo lapsi on saanut rakkautta. Se näkyi, kuulemma.

Olen niin ylpeä. Lapsi on valtavan rakas.
Tosi tosi rakas, maailman ihanin.

Resepti stressivapaisiin ja helppoihin lastenjuhliin:
-kaksi päivää aikaisemmin leivottu kakku
elämänkumppanin avustuksella
-loput tarjoilut ja vähintään puolet siivouksesta
elämänkumppanin haltuun
-juhlien aamuna vain pientä siistimistä ja rentoa valmistelua
-havahtuminen siihen, että tämänikäiset pärjäävät itse,
eivätkä tarvitse apua tai viihdytystä

Miinukset:
-havahtuminen siihen, että tämänikäiset pärjäävät itse,
eivätkä tarvitse apua tai viihdytystä.

Olen kiitollinen tästä kaikesta.

Kesän arki, juhla ja vaikeus

Elämää eletään.

Välillä aika isolla kirjaimella.

Lapset olivat kesälomalla isän perheen luona pari viikkoa. 

Se aika täyttyi meillä työnteolla, päiväunilla, iltaviineillä, pitkillä aamuilla.

Juhannus sukulaisten kanssa, iloa ja onnea sekin. 

Juhannusheilani on myös joulu-, pääsiäis-, syysheilani, jokapäiväiväinen arkiheilani.

 

Kun lapset tulivat kotiin, meni kolme päivää, ennen kuin meillä oli mukavaa ja normaalia.

Ikävä purkautui riitoina ja huonona käytöksenä. Niin lapsilla kuin minullakin.

Ehdin jo ajatella, että aika kamalaa elämää.

Onneksi olen jo oppinut, että se vaihe pitää lusia läpi. Onni ja tavallinen arki tulee kyllä.

Sain kunniatehtävän toimia kaasona rakkaiden ystävien häissä. 

Ylpeänä voin paukutella henkseleitä - esittelin heidät toisilleen. 

Häitä odotellessa. 

Uutta

Elämä on kuljettanut.
Eteenpäin, niin kuin aina, onneksi.

Esikoinen lähti kouluun.
Ekaluokkalainen. Olen niin ylpeä.
Kulkee kouluun itsenäisesti ja on kotona yksin koulun jälkeen vähän aikaa.

Nuorempi täyttää pian viisi. Uusi ikä tarkoittaa monia asioita
- yksi merkittävimmistä on se, että saa matkustaa lentokoneessa yksin.
Sitä tarvitaan meidän elämäntilanteessa.

Meitä oli neljän henkilön jälkeen kolme.
Uusi kuvio kaikkine käänteinen otettiin vastaan. Lapsilla oli ensin kaksi kotia, vähän sen jälkeen selkeämmin koti ja isin koti.
Onnelliset perheet, onnelliset lapset.
Kaikkein pahin kriisi, mihin valmistauduin, jäi toteutumatta.

Olin onnellinen kolmistaan, todella onnellinen.
Rauhassa. Elämä oli täyttä.
En tiennyt, enkä uskaltanut ajatellakaan,
että voisin olla vielä onnellisempi, kun meidän elämään yllättäen tuli neljäs.
Uusi aikuinen. Kumppani.