Kesävapaat

Mukava viikonloppu mökillä. Lasten mamma ja taata kylässä.
Lapsille erikoishemmottelua ääneenluettujen satujen, iltahierontojen, aamukävelyiden ja herkkuruokien merkeissä. Meille isommille lapsille herkkuruokien, baariolusien ja pitkäännukutun aamun merkeissä.

Isompi odotti mamman hierontaa. Hampurilaispaikassa mamma hieroi, kunnes lapsi rentoutui niin, että nukahtamisenpelossa pyysi, että hierotaan lisää myöhemmin.
Pyysi hierontaa kotona silloinkin, kun mamma ja taata oli jo vilkutettu kotimatkalle lentokenttätaksiin. Nautti kyllä, mutta ei ollut lähelläkään nukahtamista.
Monta kertaa taputtelin hieronnan lopuksi. Aina unohtui joku paikka.
"Äiti, nenääki pittää hieroa. Älä unoha hieroa korvia. Äiti, ekkö sä tiä, että kaulassaki on lihaksia?".
Vielä on kotihierojassa parantamisen varaa. Mamman hierontaan verrataan.
Ja se on parasta, siihen tasoon tähdätään.

Pienempi meni aiemmin nukkumaan. Lapsi sai valvoa vähän pidempään.
Taas huomasi, kuinka lapsi kaipaa huomiota vain yksin. Oli niin herttainen.

Pikkuserkut ovat mökillä. Huomenna taas täytyy ehdottomasti mennä viettämään laatuaikaa.
Tämän päivän päätteeksi lähetettiin monta, monta lentosuukkoa hyvästiksi.

Karkulainen

On ihanaa herätä aamulla siihen, että lapset kömpivät viereen unisenlämpiminä.
Pienet askeleet ja "Huomenta!". Haukotuksia, halauksia. Lastenohjelmat.
Pienempi haluaa aamulla iltapalaa, illalla aamupalaa. Ei oikein muista, mitä milloinkin otetaan.

Tämän aamun kuvio oli toisenlainen. Herääminen siihen, että oveen koputettiin.
Pienempi oli tullut yöllä viereen nukkumaan. Mies meni avaamaan, huomasi mennessään, että isompi ei ole huoneessaan.
Lapsen kaverin isä oli ovella. Olivat saaneet yllätysvieraan.
Lapsi oli herännyt aikaisin, pukenut ensimmäiset kohdalle sattuneet vaatteet, avannut ulko-oven hiirenhiljaa ja juossut kaverin kotiin kylään.

Oli koputtanut oveen. Kaverin isä oli ollut jo hereillä. Lapsi oli lukenut kirjaa vähän aikaa sohvalla, ollut vähän kylmissään.
Kun oli kysytty, tietävätkö äiti ja isä, että on lähtenyt kylään, lapsi oli kertonut, että äiti ja isä olivat vielä sikeässä unessa.



Tielle ei saa mennä, pihasta ei saa lähteä, äidin ja isän täytyy aina tietää, missä lapsi on.
Satoja, ehkä tuhansia toistoja.
Silti houkutus mennä kaverin luo oli suurempi.

Onnellinen loppu,
mutta se ei estä näkemästä ensi yönä painajaisia kaikesta, mitä olisi voinut tapahtua.