Tulipalo

Puolet talosta, jossa Ono asuu, paloi eilen. Äiti soitti illalla, oli hakenut Onon sinne.
Muuta ei ollut kuin vaatteet päällä, eikä tietoa siitä, että onko asunto palanut.
Tänään selvisi, että ei ollut palanut. Vahva savun haju ja lattialla vettä.
Äiti ja naapurinsetä menivät tyhjentämään asuntoa, kaikki tekstiilit jätesäkkeihin ja pesulaan.
Kirjat, paperit, valokuvat ja tavaroita säästyi. Tärkeimpänä tietysti ihmiset.
Ei henkilövahinkoja, materian voi korvata.

Se on tietysti paljon enemmän kuin vain materiaa, ihmisten koteja.

Täytyy toivoa, että vanhuksille löytyy asunto kohtuullisessa ajassa.



Huomenna aamusta alkaa oma aika, joka kestää sunnuntaihin. Sitä odotan.

Punainen aurinko

Näin auringon eilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
Auringolla on ihmeellinen vaikutus.
Kyllä ihmiselle tekee hyvää kaamoskin, ainakin minulle, mutta nyt ajatuksissa jo tuleva kevät.

Vauva alkaa olla jo terve. Nuhaa ja yskää on vielä.
Päiväunien jälkeen lähden lasten kanssa jonnekin. Kauppaan ja kahville ainakin.
Monta päivää kotona sisällä tuntuu, painaa.

Eilen tuli postissa ystävän hääkutsu. Maaliskuussa juhlitaan.
Ihmeen herkältä tuntuu, monestakin syystä. Eniten kuitenkin siksi, että ystävä on onnensa ansainnut ja on tärkeä.
Kahdentoista vuoden lähelläolo on muokannut suhdetta joksikin ystävyyden ja sukulaisuuden välimaastoon.
On helppoa olla toisen onnesta onnellinen.

Viiden päivän kuume

Kuudentena päivänä vauva on kuumeeton.
Eilen käynti vastaanotolla: kummassakin korvassa tulehdus, vasemmassa pahempi.
Olin hämmästynyt. Kysyin, voiko olla, että korva ei ole silti kipeä ja lääkäri vakuutti, että voi.
Kolmen päivän lääkekuuri, toivottavasti paluu normaaliin oloon pian.
Viime yö meni paremmin ja vauvan nuha on hitaasti parantumassa.

Äiti meni eilen ostopäiville ja tulee takaisin huomenna. Sisko on pari yötä kylässä.

Vauva on oppinut tulemaan itse pois sängystä. Parin viikon "pylly edellä" -hokeminen toimi. Eilen kiipesi keittiön penkille istumaan.
Keittiön oviaukon porttiviritelmä - penkki, jonka alla matkalaukku - alkaa olla epäkäytännöllinen.

Kaipaan ulkoilua, kaupassakäyntiä, kylästelyä, vauvan kunnollisia päiväunia. Aurinkoa en ole vielä nähnyt, vaikka se on jo täällä näkynytkin. Sitäkin kaipaan.

Aamu oli kylmä, -17 astetta. Eilen jopa -25 astetta. Pitkästä aikaa takassa tulet.

Kuume

Heräsin aamuun vaikeroiva kekäle sylissä. Vauva sairastaa. Kuumetta ja nuhaa.
Tarvitsee paljon syliä ja lämmintä hoivaa. Ja saa tietysti.
Onni äidinmaidosta, eilen ei kelvannut juuri muu kuin rinta. Kuumelääkkeen antamisen jälkeen nopeasti ruokaa, tänä aamuna hyvä annos puuroa.

Lapsikin ollut flunssainen, ilman kuumetta toistaiseksi. Energiaa tulvii, kun ei pääse ulos.

Omassa päässä sekalainen vyyhti ajatuksia. Odotan selkeää ajatusta siitä, mitä teen tulevaisuudessa.
Välillä puristava ajatus, että aika loppuu. Olisi kamalaa ymmärtää myöhään, että tätä minun olisi pitänyt tehdä. Opiskelu monen vuoden jälkeen on vaikeaa, luulisin. Sitä kohti kuitenkin.

Aikataulun määritän vain itselleni. Lapset ensin.

Ihana aamu

Vauva heräsi taas yöllä vähäksi aikaa. Yleensä vauva heräilee kerran, pari, mutta nukahtaa heti uudelleen. Muutamana yönä on jäänyt hereille joksikin aikaa.
Aamulla nostin vauvan sängystä olohuoneen puolelle ja jatkoin unia. Mies heräsi vauvan kanssa.
Nukuin puoli kahteentoista. Harvinaista ja ihanaa.

Levänneenä siivosin ensimmäiseksi keittiön. Rapsutin syöttötuolista tuhat ruoanmurua irti.
Vauva nukkuu pitkiä päiväunia.

Ajatukset monena päivänä jo töissä. Reilu kuukausi töiden aloitukseen.
Tuntuu mukavalta, mutta kyllä vähän haikealtakin. Lapsi menee mielellään päivähoitoon ja pärjää. Vauvakin varmasti pärjää, mutta nyt osaan jo odottaa, kuinka väärältä se ensimmäinen hoitopäivä tuntuu.
Lapsi aloitti päivähoidon 13 kuukauden ikäisenä. Tuntui kamalan tyhjältä jättää lapsi tarhaan.
Töissä kuvittelin kaikkea pahaa. Onneksi vaikeaa oli vain ehkä ensimmäinen viikko.

Kotona on rauhallista, kun lapsi on mummolassa. Pitäisi hakea, kun vauva herää.
Tulisi normaalia elämää.

Latu

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu
tuul ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.


Aamulla näin ikkunasta hiihtäjiä. Pakkasta vähän alle kymmenen astetta.
Eino Leinon säkeet ajatuksissa.
En ole hiihtänyt vuosiin muutamia kilometrejä lukuun ottamatta. Nyt tekisi mieli opetella uudestaan.
Sukset puuttuu vielä, ehkä sisko lainaa. Puitteissa ei ole varaa parantaa, ladulle pääsee suoraan pihasta.

Aamulla lapsi siivosi oman huoneensa ilman pyyntöä. Oli kerännyt kaikki lelut koreihin, tyynyt ja peitot sängyllä, lattiat siistinä. Kehuin ja kiittelin. Olin ylpeä lapsesta, ja kerroin sen myös. Lapsi kysyi monta kertaa, että olenko ilahtunut. Halusi kertoa isälle ja näyttää. Laitoin portin kiinni, ettei vauva sotke huonetta heti.

Iltapäivällä äiti soitti ja pyysi lapsen yökylään. Lapsi on mielellään mummon ja papan kanssa. Pizzan kautta vanhempien luokse. Lapselle ei pizza maistunut, on vähän flunssassa. Äiti oli tehnyt ruokaa, lapsi söi vähän lihapullia, perunaa ja juureksia. Vauva söi muutaman jälkiruokakupillisen hedelmäsalaattia.
Vauva syö yleensä hyvällä ruokahalulla, toisinaan erittäin hyvällä.
Viime neuvola-aikaa muutettiin ja vauva pääsi mallivauvaksi neuvolahenkilökunnan opetustilanteeseen. Lastenlääkäri tutki ja selosti samalla terveydenhoitajille ja lääkäreille, mitä tekee ja miksi. Kaikki oli kunnossa. Vauvan pieni koko ei ollut lastenlääkärille ongelma, mutta kehotti lisäämään vielä yhden välipalan johonkin väliin. Kahteen ateriaan päivässä tulisi lisätä ruokalusikallinen öljyä.
Keliakia testataan puolitoistavuotiaana, vaikkakin keliakia on melko epätodennäköinen. Lääkärin mielestä vauva oli sopusuhtaisen ja terveen näköinen, hoikka poika.  
En odottanut suurta painonnousua, silti vähän yllätyin, kun kolmessa viikossa oli tullut vain 10 grammaa lisäystä.

Vauvan pituus 70,7 cm, paino 7310 g.

Huomenna vauva täyttää yksitoista kuukautta. Ensimmäiseen syntymäpäivään kuukausi.

Ostoksilla

Tämä päivä ostoksilla miehen opiskelukaupungissa.
Mies innostui syksyllä metsästyksestä ja nyt kävi asekaupoilla. Syntymäpäivälahjaksi annoin joulukuussa asekaapin.
Ostoksilla myös lastenvaatekaupassa: maksoin sekä valitsin itse ensimmäistä kertaa lapselle talvihaalarin. Haalari oli vähän kalliimpi kuin suunnittelin, mutta onneksi on kaksi käyttäjää. Tähän saakka miehen äiti on ostanut välikausi- ja talvihaalarit lapselle ja vauvallekin yhden, jotka kaikki olen ottanut ilomielin ja kiitollisena vastaan. Hyviä ja hienoja haalareita kaikki olleet. Oli mukavaa olla valitsemassa ja vertailemassakin tällä kertaa.  Ja maksamassakin.

Ostosten jälkeen piti syödä ja lapsi halusi hampurilaiselle. Hampurilaispaikassa oli kiipeilyleikkipaikka ja lapsi leikki muiden kanssa. Sitten välillä istui pöydässä syömässä. Kun poika leikkimässä kysyi lapsen nimeä, lapsi huusi nimensä, sanoi olevansa kolme vuotta ja että hänellä on pippeli. Tunnelma parani muissakin pöydissä.

Vauva tekee varmaan hampaita. Puree kaikkea ja kaikkia. Pari päivää ollut itkuisempi ja nukkunut huonommin.
Vauva on nukutettu joka ilta pinnasänkyyn ja nyt nukahtaa jo nopeasti, mutta joka yö heräilee usein. Siirrän vauvan aina jossain vaiheessa viereen nukkumaan. Olen yrittänyt lopettaa yösyötöt ja onnistunutkin osittain. Joinakin öinä olen lipsunut vähän imettämään, kun muu ei ole rauhoittanut. Nukkumiseen saisi tulla parannusta ennen kuin aloitan työt taas. Reilu kuukausi vielä kotona. Töihinpaluu ei ahdista, mutta en malttamattomana odotakaan. Ei ainakaan vielä mitään voimakkaita tunteita sen suhteen. On ollut tiedossa jo raskausajasta lähtien, että palaan töihin, kun vauva täyttää vuoden.
Välillä tulee ajatuksia, kuinka hoitovapaan aikana olisi pitänyt ehtiä vaikka mitä ja tulee tunne, että viimeinen kuukausi tehokkaaseen käyttöön.

Vuosi on mennyt uskomattoman nopeasti. Vuosi ja viikko sitten jäin pois töistä ja nyt jo suunnittelen paluuta. Vuoden 2011 alussa elin yksilapsisen perheen arkea, tunturissa, enkä tiennyt tulevasta muutostakaan vielä mitään. En osannut kuvitella minkälaista on olla kahden lapsen äiti. Vauvan syntymä oli hieno ja ehdottomasti vuoden kohokohta. Perhe tuntui kokonaiselta.

Ostin ennen äitiysloman alkua kasan kehyksiä. Ajattelin, että loman aikana hoidan valokuva-asiat ajantasalle, teetän kuvia ja laitan seinälle kehyksiin. Ennen joulua otin lapsista kuvia ja lasten isoisovanhemmat saivat kuvan kehyksessä joululahjaksi. Valokuva-asiat, niiden järjestely ja muu, ovat lähtöpisteessä. Aioin käydä kaikki tavarat vinttikomeroista läpi ja karsia isolla kädellä. Nyt on kai loppukirin paikka.

Lapsi halaa ja suukottaa meidät kaikki joka ilta ennen kuin menee nukkumaan. Vauva on oppinut rutistamaan lasta takaisin reippaasti ja tiukasti. Välillä antaa ison suukon.

Iltaisin ajattelen, että olenko muistanut nauttia tästä ajasta riittävästi.

Loppiainen

Joulu paketissa. Pitäisi riisua koristeet ja pakata vintille.
Tänä vuonna en ehtinyt kyllästyä jouluun, en odottanut loppiaista. Miehellä paluu työharjoitteluun maanantaina.
On tuntunut joululomalta.

Aatonaattona lento miehen lapsuudenkotiin. Aika siellä meni nopeasti, oli paljon ohjelmaa jokaiselle päivälle.
Hyvää ruokaa, läheisiä, ensitapaaminen lasten serkkupojan kanssa. Lapsi sai leikkiä serkkutytön kanssa. Miehen ukkia en nähnyt tällä kertaa ollenkaan, ukki oli terveyskeskuksessa. Pikku-mummin haikean vaikea joulu.
Joulupäivänä yksi loman kohokohta: miehen kanssa kahdestaan Tallinnaan yhdeksi yöksi. Hieno reissu.
Lapsilla oli mennyt mamman ja taatan kanssa hyvin, vauva oli nukkunut paljon paremmin kuin yleensä.
Ennen kotiinlähtöä oli vielä perhepotretin otto valokuvausstudiossa, kuvassa miehen vanhemmat, miehen veljet perheineen ja me.
Kotiin lensin lasten kanssa, mies ajoi kotiin autolla, josta kävi joulun jälkeen tekemässä kaupat. Farmariauto tulee minulle käyttöön ja tuntuu vaunujen ja muiden tavaroiden kanssa ihanan tilavalta. Arki helpottuu kahdella autolla ja vältän autottoman viikon ahdistuksen.
Vanhan vuoden lopetus ja uuden vuoden aloitus mökillä sukulaisten kanssa. Rentoa oleilua. Eno oli tullut meille jo välipäivinä ja oli uuden vuoden yli. Istuttiin monta iltaa yöhön keittiössä.

Tälle vuodelle lupasin pitää paremmin yhteyttä ystäviin.

Omiin muistiinpanoihin: joulukorttina piparkakku. Sinappi tällä kertaa erittäin onnistunut.

Sinappi

3 dl sinappijauhetta
3 dl sokeria
3,5-4 dl kuohukermaa
6 munaa
vajaa teelusikallinen suolaa
2 rkl viinietikkaa