Neljä

Lapsella oli parisen viikkoa sitten syntymäpäivät. Neljävuotiaalla oli mukavat juhlat parinkymmenen hengen kesken. Juhlapaikkana vanha talo, mummoni kotipaikka, jossa molemmat lapset on myös kastettu.
Tarjoilu onnistui hyvin. Pöydässä oli täytekakku, jota melkein kaikki lapset santsasivat, suklaamuffinseja vaahtokarkkikuorrutuksella, karjalanpiirakoita ja munavoita, kasviksia ja dippiä, juustoja ruislastuilla, viikunahillolla ja hunajalla. Kahvia, teetä ja pillimehuja.
Lähes kaikki meni.

Juhlapäivän aamuna lapsi sai yllätysvieraaksi taatan ja jäi juhlien jälkeen taatan kanssa mökille yöksi.

Nelivuotisneuvolakin oli. Pituus 101,3 cm ja paino 15,3 kg.
Pituutta tullut vuodessa 6,8 cm, painoa 2,3 kg. Kasvu on tasaista.
Rokotetta lapsi osasi pelätä jo hyvissä ajoin edellisellä viikolla.
Rimpuili ja huusi, vastusteli tosissaan. Rukoili, että piikki laitettaisiin ensi kerralla. Toinen terveydenhoitaja tuli avuksi pitelemään lasta.
Kun rokotus oli annettu, laskin hikisen lapsen maahan.
" Te olette tyhmiä kaikki!"
Siltä se varmasti tuntui.

Lunta on tullut reilusti, yli 30 cm ainakin. Loppuviikosta pitäisi vielä sataa.
Loskavaihetta ei ollut ollenkaan, suoraan syksystä talveen.
Toivottavasti lumi pysyy ja lämpötila pakkasen puolella.
Talvi-ilmiöihin kuuluu myös se, että toissapäivänä pienempi oli ensimmäistä kertaa laittanut kielensä kiinni päiväkodin porttiin. Tulin paikalle juuri, kun hoitaja oli lämpimällä vedellä saanut pienen irti.
Kielessä ja alahuulessa pieniä haavoja, mutta ei pahempaa.

Lapsi sanoi kauniisti yhtenä iltana, kun olin nukuttamassa.

"Äiti, sinä olet minun sydän."

Kahdestaan

Aina silloin tällöin on suunniteltu päivää lapsen kanssa kahdestaan.
Taas eilen illalla iltasadun sijaan puhuin lapsen kanssa, minkälainen äiti-poika-päivä olisi.

Aamupalaksi hunajaleipää - ruisleipää, brie-juustoa ja hunajaa. Päivällä pitäisi käydä uimassa.
Lounaaksi lapsi haluaisi lempiruokaansa makaroonilaatikkoa. Uinnin päälle tietysti jäätelö.
Päivälliseksi perunoita, verilättyjä ja puolukkahilloa. Pyöräilyä, ulkoilua.
Illalla Risto Räppääjä -elokuva kaikilla herkuilla, ainakin popkornilla ja karkilla.

Tällaisena päivänä tulisi uni varmasti ajoissa.

Lapsi haaveilee välillä omasta ajasta vanhempien kanssa. Viime viikolla oli yhden yön yksin mummolassa.
Seuraavana päivänä puhelimessa sanoi, että haluaisi, että pikkuvelikin olisi siellä.
Omaa aikaa pitäisi olla, mutta lyhytkin hetki - päivä - riittää.
Pikkuveli on tärkeä ja lapsi haluaa olla koko perheen kanssa.

Silti oli innostunut, syttynein silmin kysyi:

" Ai ihan kahestaan, vain mekö?"


Tämä päivää täytyy ehdottomasti toteuttaa, mieluiten pian.
Odotan kovasti.

Illan ajatuksia ja brietä

Elämä on uomissaan. Kodissa on vieläkin järjestelemistä, tilanpuute tuo haasteensa.
Arki sujuu kuitenkin.
Lapset viihtyvät päiväkodissa. Muutama viikko sairastelua vuoron perään.
Lapsella kurkunpääntulehdus ja silmätulehdus, pienemmällä silmätulehdus ja kuumetta.
Itsekin sain antibioottikuurin kurkkukipuun.
Töissä on rauhallista. Ruska tuli ja meni, tunturissa on jo ollut lunta.
Viimeiset hetket vaihtaa autoon talvirenkaat.


Pienempi on alkanut puhua. Jo jonkin aikaa on tullut päivittäin uusia sanoja.
Nyt parin sanan lauseita. "Kenkää jalkaan."

Lapsi miettii iltaisin ennen nukahtamista kaikenlaista.
Pimeästä huoneesta kuuluu illan viimeinen pohdinta.
" Mie kyllä kutun Veelan minun synttäleile."

Toissailtana mieltä painoi asia.

" Äiti, mie en halua, että mulle kasvaa isona palta."

Sanoin, että ei se vielä kasva. Pitkään aikaan. Että ei kaikille oikeastaan iso parta kasvakaan.
Ei kannata miettiä sitä nyt.

Lapsi täyttää viikon päästä neljä vuotta. On suunniteltu syntymäpäiväjuhlien tarjoiluja ja vieraita.
Lapsi halusi kaikkia helkkuja ja vähän yllättäen juustoja. Erityisesti brie-juustoa ja hunajaa.
Brie on suurta herkkua. Jos sitä on kotona, lapsi pyytää, että tekisin hänelle hunajaleipää. Ruisleivän päälle voita, brietä ja hunajaa.

Juhlaa

Eilen oli Onon syntymäpäiväjuhlat. 90 vuotta on korkea ikä.
Liikuttavat juhlat - veteraaneja, lauluja, puheita.
Minua itketti jo ennen kuin äiti aloitti puheensa.
Tilaisuuden aluksi nostettiin Tokaji -malja Onon toiveesta.

Pienempi on siirtynyt reilu kuukausi sitten uuteen vaiheeseen, imetys on loppunut.
Juuri ennen viimeistä imetystä pieni sanoi "Anna tissi!".
Olin päättänyt jo etukäteen, että muuton jälkeen lopetan.

Uudessa kodissa on vielä moni asia vaiheessa. Sauna täynnä muuttolaatikoita, epäjärjestystä siellä täällä.
Ehkä se kaikki häiritsee riittävästi jossakin vaiheessa, saisin laitettua kaiken kuntoon.
Olen kyllästynyt muuttamaan.

Kesäyössä

Naapurin pellolle on laskeutunut usva.

Yksi kuorma vietynä uuteen asuntoon. Aamulla loput.
Lapset huomisen mummon ja papan kanssa, meillä tehokasta työaikaa.
Huonekalut paikoilleen, tavarat järjestykseen.

Katselin tätä taloa ulkoa. Tänne aion vielä palata joskus.

Muutto

Huomisen vapaapäivästä tulee muuttopäivä.
Uusi, pieni koti odottaa. Vain vähän tavaroita mukaan, ainoastaan tarpeelliset.
Sängyt, pöytä, tuolit, pari nojatuolia ja hylly ensimmäisessä kuormassa.
Sen jälkeen katsotaan, mahtuuko vielä muuta.

Tämä koti, vanha mummola, on vaikea jättää.
Tämä on ollut koti kaikkien asuntojen joukossa.

Lapsi on iloisin mielin, kun on kerrottu, että kaikki omat tavarat, lelut ja aarteet
ovat uudessa kodissa. Oma sänky, joka on ollut varastossa tämän ajan, on siellä myös odottamassa.
Pienempi muuttaa nukkumaan isoveljen kanssa samaan huoneeseen.
Parina iltana, kun olen sanonut että pitää mennä nukkumaan, on ollut menossa lapsen huoneeseen.
Osoittanut ovea ja nyökytellyt.
Uudessa kodissa on uudet järjestelyt.
Pienempi on tähän asti nukkunut vieressä, mutta nyt pitäisi siirtyä omaan sänkyyn lastenhuoneeseen.
Korkein toivein, sormet ristissä.

Tikki

Vapaapäivä ja kaikki alkoi hienosti ja rauhallisesti.
Lasten kanssa mökillä, myöhäinen aamiainen.
Sitten vauva kiipesi pöydälle ja putosi. Ensin en edes huomannut, että hammas meni huulesta läpi.
Nostin itkevän pienen syliin ja isompi huomasi, että tulee paljon verta.

Terveyskeskuksessa päivystävä lääkäri ompeli tikin. Pieni oli urhea, makasi paikallaan, kun lääkäri pisti puudutusta. Tikin ompelua vastusteli.

Vanhemmuus on hienoin ja vaikein työ. Miten voisi pieniä rakkaita kaikelta suojella?

Hetkiä

Aamun aloitin lääkäriasemalla - paha hammassärky oli onneksi poskiontelontulehdus.
Iltapäivän aikana valuin pikkuhiljaa mökiltä kotia kohti. Välillä teet, mehut ja pullat kahvilassa.
Kuivalihamaistiaiset vanhempien luona.

Sisko tuli mukaan vanhempien luota ja lupasin viedä illalla kavereidensa luo.
Vein siskon samalle tielle, missä itse olin kymmenen vuotta sitten usein käymässä kaverin luona.
Nostalginen tunnelma.
Meilläkin samanlainen tiivis, lämmin kaveripiiri. Elämä oli huoletonta, ihanaa.
Sellaisia ystävyyssuhteita voi luoda vain nuorena.
Kaikki ne ihanat tyypit, kaverit joihin oli täysi luotto aina. Kumppanuutta.
Sitten väistämättä elämä kuljettaa eri suuntiin. Kaikki ovat menneet minne ovat menneet.
Kaikki, mitä on sen jälkeen tullut - ihania juttuja, huonoja juttuja - on sitä, mitä on pitänytkin tulla.
Välillä tulee pieni hetki, ja kaipaan sitä aikaa kovasti.

Kolmenkympin kriisi tulee varmasti olemaan jotakin tällaista.

Onneksi on yksi erityisen rakas ihminen, joka tietää minusta kaiken.
Joka on tuntenut minut aina. Olen hirveän onnekas ja kiitollinen serkusta, joka on kulkenut samaa matkaa koko elämän ajan.

Vaikka yritin olla huomaamatta

huonoa oloa, kuume otti kiinni.
Näin kipeä en ole ollut vuosiin. Kamalaa oloa, muutama kuumeinen yö. Nyt olo on onneksi jo parempi.
Huomenna menen taas töihin. Kun henkilökuntaa ei ole paljoa, on sairastaminen palapelin ratkomista.



Joku aika sitten ostin lapselle kirpputorilta kirjan nimeltä Ystävämme kirjailija.
Se kertoo kirjailija Otosta ja ystävistään. Eilen aamulla bongasin lapsen suusta lauseita suoraan kirjasta ja ymmärsin, miksi siitä oli haluttu luopua.

"..tuo tukeva lillipää.."
(tuo tukeva rillipää)

Joskus vielä kaikki tähdet ovat oikeassa asennossa ja lapsi sanoo nuo sanat kauppajonossa sormella osoittaen jollekin isolle silmälasipäiselle. Häpeän jo valmiiksi.

Kuumeessa

Hieno lauantaiaamun aurinko.
Lapsi tuli kuumeeseen viikko sitten perjantaina. Juuri, kun vihdoin parani tällä viikolla, pienempi tuli kuumeeseen.
Eilen vauvan päiväunien aikaan pieni hetki ulkoilua pitkästä aikaa.
Lapsi kaipaa jo normaalia touhuilua ja päiväkotia.

Muuttoasia on toistaiseksi jäissä. Kun mikään vaihtoehto ei tuntunut oikealta, oli päätettävä jatkaa samalla tavalla. Työviikko mökillä tunturissa, vapaat vanhassa mummolassa.
Talo on väärässä paikassa, mutta tilasta on vaikea luopua.
Näin kai jatketaan kesän yli, niin alunperin suunniteltiinkin.  Tai jatketaan ainakin toistaiseksi, kunnes joku vaihtoehto tuntuu paremmalta.

Yritän olla huomaamatta nuhaa ja väsymystä. Lihassärkyä, kuumia silmäluomia.
Flunssa yrittää vyöryä päälle, mutta nyt - kuten yleensä-  on huonosti aikaa.

Mielessä muutoksia

Elämä on täyttä. Työn, päivähoidon, ruoan, pyykin ja leikin jälkeen ei jää paljoa aikaa muulle, ei blogillekaan.
Muutama vapaapäivä. Tulimme mökiltä vanhaan mummolaan torstai-iltana, koska lapsi toivoi.
Oli onnellinen omista leluista ja omasta sängystä.
Minustakin tuntui kotoisalta.
Lapsi halusi mennä lepäämään omaan huoneeseen omaan sänkyyn ja nukahti pian. Perjantaina tulikin kuumeeseen. Korkeaa kuumetta pari päivää, tänään jo parempi.
Osasi nauttia sairastamisen hyvistä puolista: herkuista ja hoivasta. Raahautui väsyneenä keittiöön pöydän ääreen syömään vanukasta ja säikähti pikkuveljen lähestymistä.

" Äiti, O tulee ja sillä on pitkät kädet!"

Koti on nyt mietinnän alla. Tänään uskon, että kodiksi tulee rivitalokaksio.
Suunnitelma elää, todella toimivia vaihtoehtoja ei taida olla.
Kaksiossa on puolensa, se on upouusi ja pohja toimii. Neljäkymmentä neliötä on vain aika vaikea tila omakotitalon jälkeen.
Suunnittelin aamulla sänkyjä ja niiden paikkoja. Tuunaan ehkä vauvalle sängyn vanhasta keltaisesta vuodevaatelaatikosta. Pinnasänkyä ei varmaan kannata uuteen asuntoon edes tuoda, siinä ei ole nukuttu juurikaan tähänkään asti.

Yksivuotiasta ei kai kuulu enää sanoa vauvaksi. Pieni nukkui eilen sohvalla ja näytti jo isolta.
Yöllä vieressä tuntuu kuitenkin ihanan pehmeältä ja pieneltä vauvalta.

Pieni on oppinut antamaan suukon moiskauksen kanssa. Osaa sanoa ei ja puistaa päätään.
Hyvin alkanut päivähoito sujuu ihan hyvin vieläkin, mutta pieni jää itkemään joka kerta.
Jo päiväkodin portilla ottaa tiukemmin kiinni ja näyttää surulliselta.
Aamuherätys on nykyään entistä aiemmin, että ehdimme olla yhdessä. Illalla on niin vähän aikaa.

Ulkona on aurinko, kevät parhaimmillaan.
Sisällä jotenkin alakuloista. Paljon ajatuksia, ehkä epätietoisuus vaivaa.

Kaikki menee ihan hyvin.

Työn ja päivähoidon aloituksesta

Laitoin sohvalle matkalaukun ja yritin pakata sinne kaikkea, mitä viikon aikana tarvitsemme.
Tämä on viimeinen ilta kotiäitinä. Huomenna palaan töihin.
Tuntuu lopulliselta ja vähän ahdistaa, vaikka työ on mukavaa.
Vauva on elänyt tähän asti koko ajan niin lähellä.  Napanuoraa kiristää.
Kuin ennustuksena tulevasta heräsin aamulla paita maidosta kastuneena.

Nämä kirjoitin muistiin reilu viikko sitten. Olin oikein hermostunut edellisenä iltana ennen päivähoidon aloitusta. Viime viikon maanantaina vein lapset päiväkotiin. Riisuin vauvalta ulkovaatteet ja laskin maahan, vauva käveli suoraan reippaasti muiden lasten joukkoon. Ei pitkiä hyvästejä, ei kyyneleitä. Kai olin jännittänyt koko asian etukäteen, ei tuntunutkaan pahalta lähteä päiväkodista töihin. Ennustin painavaa syyllisyyttä ja palan kurkkuun. Oli valtava helpotus, että sellaista ei tuntunutkaan.

Lapsi oli onnellinen, halusi jäädä liukumäkeen, kun iltapäivällä tulin hakemaan. Ensimmäisenä päivänä vauva oli ollut paljon sylissä ja ollut vähän itkuinen. Syönyt vain vähän. Loppuviikko oli mennyt hienosti. Kaikkiaan paljon paremmin kuin olin ajatellut.

Viikonloppuna vauvalla lämpöä, lauantaina kuumettakin. Eilen uskoin, että on taas korvatulehdus.
Aamulla ei ollutkaan lämpöä ja vauva näytti terveeltä. Vein lapsen päiväkotiin lyhyemmäksi päiväksi ja jäin vauvan kanssa mökille.
Sairaslomapäivä, tällaisia osattiin odottaakin onneksi.

Yksi vuotta

Vauvalla oli eilen ensimmäinen syntymäpäivä.
Vuosi sitten oli kova pakkanen, pakkasta oli kestänyt poikkeuksellisen pitkään.
Lasketusta ajasta oli kahdeksan päivää.
Tuo vuodentakainen synnytys tuntuu vieläkin ihmeelliseltä asialta ja nosti ammattitaitoisten kätilöiden arvostusta omalla kohdallani - jos mahdollista - vieläkin korkeammalle.
Syntyi tutunnäköinen vauva. Lyhyt, tummahiuksinen poika.

Eilenkin pakkanen nousi kolmeenkymmeneen asteeseen. Hain leipomosta muutaman pikkuleivän, mutta muuten ei juhlittu. Viikonloppuna sitten. Lapsi toivoi, että leivottaisi keltainen kakku.

Tänään neuvolassa.
Paino 7730 g, pituus 73 cm.
Kaikki kunnossa. Kerroin, että lupaan huolestua vauvan painosta, jos koko muu terveydenhuoltojoukko huolestuu. Siihen asti en stressaa. Vauva näyttää ja vaikuttaa terveeltä. On kehittynyt hienosti.

Huiput mallit

Lauantai oli työpäivä. Pitkästä aikaa.
Kaupalla oli asiakaspäivä ja iltapäivästä muotinäytös. Lapsi ja vauva toimivat malleina, muina malleina oli tätejä, serkku, ystäviä ja tuttuja. Asiakaspäivä on koko talon jokavuotinen juttu, mukana on tuote-esittelijöitä, kosmetologeja ja muita. Kaikki liittyy teeman mukaisesti hyvään oloon.

Muotinäytös meni hienosti ja sujuvasti.
Vauva avasi näytöksen raitahaalari päällään ja paljain jaloin. Yleisö vastasi ihastuneella ja lämpimällä kohahduksella.
Lapsi oli innostunut, mutta toisaalta jännitti osallistumista. Alusta alkaen sanoin, ettei ole pakko, jos ei halua. Sai perua vaikka juuri ennen omaa vuoroa. Lapsi uskalsi kuitenkin mennä, ensimmäisellä kierroksella jännitti, eikä uskaltanut paljoa liikkua, seuraavilla kierroksilla käveli niin kuin oli harjoiteltu.
Takahuoneeseen vaatteiden vaihtoon mennessä oli riemuissaan, kun uskalsi.
Oli hyvä, että siitä tuli positiivinen esiintymiskokemus.

Esiintyminen on vaikea laji. Omalla kohdalla muistan vain hyvin vähän miellyttäviä esiintymistilanteita.
Lapsia en aio pakottaa ollenkaan esiintymään. Jos itse näyttävät siltä, että ovat kiinnostuneita esiintymisestä, haluan kannustaa ja rohkaista.

Viimeinen kotiäitiviikko on alkamassa. Monta asiaa pitää hoitaa viikon aikana, työvuorolistaa ja vaatehuoltoa. Vaunuihin pari ruuvia irronneiden tilalle. Ruokaa pakkaseen työviikkojen helpotukseksi.
Juttelin naapurinmiehen kanssa aamupäivällä pihalla. Sanoin, että meilläkin hiljenee, kun aloitan työt. Työpäivät asun lasten kanssa mökillä, vapaat kotona. Myöhemmin sitten pitää katsoa, onko helpompaa asua siellä, täällä vai jossain muualla. Naapurinmies sanoi, että toivottavasti täällä.

Sana

Vauva osaa sanoa äiti.

Vanhat hiukset

Maanantai-iltana oli aika varattuna kampaajalle. Äiti varattu vahtimaan lapsia.
Varttia ennen lähtöä, kesken iltapuuron syönnin, vauva oksensi. Tuntui vähän lämpimältäkin, mittasin kuumeen: 38,4 astetta.
Suunnitelma muuttui, kampaajalle menikin äiti minun sijaan.
Äiti tarjoutui kyllä jäämään sairastelusta huolimatta, mutta halusin jäädä kotiin.

Vauva parantui yhdessä yössä. Eilen ei taudista jälkeäkään, eikä ainakaan vielä meissä muissa mitään oireita. Tiistain kerho jäi väliin, eikä vauva päässyt tutustumaan päiväkotiin. Ensi viikolla on monta tutustumispäivää.

Aamulla muistin tenavatuvan ja sain lähdettyä lasten kanssa. Oli jo pakko keksiä jotakin, vieläkin kovat pakkaset. Lauhempaa silti jo, nyt -24. Aurinkoinen päivä, ulkona uskomattoman kaunista.

Vaalit

Kävin äänestämässä. Ei mikään pikkujuttu siinä suhteessa, että piti ajaa 100 kilometriä äänestyspaikalle ja takaisin. Ei ollut sopivaa hetkeä ennakkoäänestyksen aikaan.
Pian jännitys alkaa. Aikani jännittävimmät presidentinvaalit.

Pakkasta lähelle 30 astetta. Ulos kaipaisi, lapsi ainakin. Monen päivän sisäleikit purkautuvat välillä kiusantekona.

Vauva on oppinut kiipeämään tuolille ja tuolilta pöydälle. Yrittää nojatuolia pitkin ikkunalaudalle ja niin edelleen. Näyttää huteralta ja vaaralliselta.
Huomenna illalla pääsen onneksi kampaajalle. Koska voi hyvinkin olla, että vauva aiheuttaa harmaita hiuksia.

Kakkupäivä

Kumpikin lapsi kotona. Viime yön lapsi oli mummolassa, äiti toi aamulla takaisin kotiin.
Oli saunonut ja leikkinyt, viihtynyt. Nukkui papan paikalla mummon vieressä.
Kotona halusi taas imuroida, haki itse imurin vaatehuoneesta ja kävi olohuoneen, keittiön ja käytävän läpi.
" Täällähän on kaikkeja pölyä!"

Tein lapsen toiveesta täytekakun. Oikein hyvää, välissä mansikkahilloa ja vaniljakreemiä, päällä suklaakermavaahtoa. Kaikki ainekset valmiina kaapissa, liian kylmää käydä edes kaupassa. Nyt pakkasta 32
astetta.

Vauvaa ärsytti tänään. Ei kelvannut mikään, ei halunnut syliin, ei lattialle.
Meni lopulta makaamaan lattialle mahalleen, kasvot maahan päin ja kädet poskien vieressä.
Itki hetken. Ensimmäinen raivari. Meni nopeasti ohi, olin vain vieressä ja annoin olla.
Pakkasilla ei voi nukkua päiväunia ulkona, sisällä lyhyemmät unet. Väsyneenä tulee huono mieli joskus. Aika suloinen reppana.

Siivouspäivä

Lauantaina uni loppui neljältä. Pyörin sängyssä viiteen ja sitten luovutin ja nousin ylös.
Muut jäivät nukkumaan, kun lähdin.
Muu polttariseurue odotteli jo, kun pääsin tunturiin. Hauska päivä ja ilta.
Ystävä yllättyi totaalisesti, oli aamulla lähdössä normaalisti töihin, kun kuljettaja tuli noutamaan.

Kotiin tulin sunnuntaina iltasella. Oli jo tunne, että mukava päästä kotiin. Vähän ikävä.
Väsynyt olo kahden valvotun yön jälkeen.

Tiistaina lapsella oli kerhoa. Tällä kertaa olin vauvan kanssa mukana tutustamassa päiväkotiin.
Mitä lähemmäs päivähoidon aloitus tulee, sitä enemmän tekisi mieli lykätä sitä vielä. Vauva tuntuu vielä niin pieneltä. Jos olisi mahdollisuus, menisin töihin vaikka vasta puolen vuoden päästä. Onneksi on pitkä tutustuminen päiväkotiin.

Lapsi on oudon kiinnostunut siivoamisesta. Tänään tarkoitus oli nopeasti imuroida keittiö, mutta lapsi omi imurin ja imuroi melkein koko alakerran. En kehdannut vain istua sohvalla, luutusin ja pyyhin pölyjä. Käytin mattoja ulkona, kun lapsi rullasi niitä pois alta. Viikonloppusiivous tuli valmiiksi huomaamatta.
Tekemistä, kun ei voi mennä ulos. Muutamana päivänä kovia pakkasia, tänään 28 astetta.

Tulipalo

Puolet talosta, jossa Ono asuu, paloi eilen. Äiti soitti illalla, oli hakenut Onon sinne.
Muuta ei ollut kuin vaatteet päällä, eikä tietoa siitä, että onko asunto palanut.
Tänään selvisi, että ei ollut palanut. Vahva savun haju ja lattialla vettä.
Äiti ja naapurinsetä menivät tyhjentämään asuntoa, kaikki tekstiilit jätesäkkeihin ja pesulaan.
Kirjat, paperit, valokuvat ja tavaroita säästyi. Tärkeimpänä tietysti ihmiset.
Ei henkilövahinkoja, materian voi korvata.

Se on tietysti paljon enemmän kuin vain materiaa, ihmisten koteja.

Täytyy toivoa, että vanhuksille löytyy asunto kohtuullisessa ajassa.



Huomenna aamusta alkaa oma aika, joka kestää sunnuntaihin. Sitä odotan.

Punainen aurinko

Näin auringon eilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
Auringolla on ihmeellinen vaikutus.
Kyllä ihmiselle tekee hyvää kaamoskin, ainakin minulle, mutta nyt ajatuksissa jo tuleva kevät.

Vauva alkaa olla jo terve. Nuhaa ja yskää on vielä.
Päiväunien jälkeen lähden lasten kanssa jonnekin. Kauppaan ja kahville ainakin.
Monta päivää kotona sisällä tuntuu, painaa.

Eilen tuli postissa ystävän hääkutsu. Maaliskuussa juhlitaan.
Ihmeen herkältä tuntuu, monestakin syystä. Eniten kuitenkin siksi, että ystävä on onnensa ansainnut ja on tärkeä.
Kahdentoista vuoden lähelläolo on muokannut suhdetta joksikin ystävyyden ja sukulaisuuden välimaastoon.
On helppoa olla toisen onnesta onnellinen.

Viiden päivän kuume

Kuudentena päivänä vauva on kuumeeton.
Eilen käynti vastaanotolla: kummassakin korvassa tulehdus, vasemmassa pahempi.
Olin hämmästynyt. Kysyin, voiko olla, että korva ei ole silti kipeä ja lääkäri vakuutti, että voi.
Kolmen päivän lääkekuuri, toivottavasti paluu normaaliin oloon pian.
Viime yö meni paremmin ja vauvan nuha on hitaasti parantumassa.

Äiti meni eilen ostopäiville ja tulee takaisin huomenna. Sisko on pari yötä kylässä.

Vauva on oppinut tulemaan itse pois sängystä. Parin viikon "pylly edellä" -hokeminen toimi. Eilen kiipesi keittiön penkille istumaan.
Keittiön oviaukon porttiviritelmä - penkki, jonka alla matkalaukku - alkaa olla epäkäytännöllinen.

Kaipaan ulkoilua, kaupassakäyntiä, kylästelyä, vauvan kunnollisia päiväunia. Aurinkoa en ole vielä nähnyt, vaikka se on jo täällä näkynytkin. Sitäkin kaipaan.

Aamu oli kylmä, -17 astetta. Eilen jopa -25 astetta. Pitkästä aikaa takassa tulet.

Kuume

Heräsin aamuun vaikeroiva kekäle sylissä. Vauva sairastaa. Kuumetta ja nuhaa.
Tarvitsee paljon syliä ja lämmintä hoivaa. Ja saa tietysti.
Onni äidinmaidosta, eilen ei kelvannut juuri muu kuin rinta. Kuumelääkkeen antamisen jälkeen nopeasti ruokaa, tänä aamuna hyvä annos puuroa.

Lapsikin ollut flunssainen, ilman kuumetta toistaiseksi. Energiaa tulvii, kun ei pääse ulos.

Omassa päässä sekalainen vyyhti ajatuksia. Odotan selkeää ajatusta siitä, mitä teen tulevaisuudessa.
Välillä puristava ajatus, että aika loppuu. Olisi kamalaa ymmärtää myöhään, että tätä minun olisi pitänyt tehdä. Opiskelu monen vuoden jälkeen on vaikeaa, luulisin. Sitä kohti kuitenkin.

Aikataulun määritän vain itselleni. Lapset ensin.

Ihana aamu

Vauva heräsi taas yöllä vähäksi aikaa. Yleensä vauva heräilee kerran, pari, mutta nukahtaa heti uudelleen. Muutamana yönä on jäänyt hereille joksikin aikaa.
Aamulla nostin vauvan sängystä olohuoneen puolelle ja jatkoin unia. Mies heräsi vauvan kanssa.
Nukuin puoli kahteentoista. Harvinaista ja ihanaa.

Levänneenä siivosin ensimmäiseksi keittiön. Rapsutin syöttötuolista tuhat ruoanmurua irti.
Vauva nukkuu pitkiä päiväunia.

Ajatukset monena päivänä jo töissä. Reilu kuukausi töiden aloitukseen.
Tuntuu mukavalta, mutta kyllä vähän haikealtakin. Lapsi menee mielellään päivähoitoon ja pärjää. Vauvakin varmasti pärjää, mutta nyt osaan jo odottaa, kuinka väärältä se ensimmäinen hoitopäivä tuntuu.
Lapsi aloitti päivähoidon 13 kuukauden ikäisenä. Tuntui kamalan tyhjältä jättää lapsi tarhaan.
Töissä kuvittelin kaikkea pahaa. Onneksi vaikeaa oli vain ehkä ensimmäinen viikko.

Kotona on rauhallista, kun lapsi on mummolassa. Pitäisi hakea, kun vauva herää.
Tulisi normaalia elämää.

Latu

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu
tuul ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.


Aamulla näin ikkunasta hiihtäjiä. Pakkasta vähän alle kymmenen astetta.
Eino Leinon säkeet ajatuksissa.
En ole hiihtänyt vuosiin muutamia kilometrejä lukuun ottamatta. Nyt tekisi mieli opetella uudestaan.
Sukset puuttuu vielä, ehkä sisko lainaa. Puitteissa ei ole varaa parantaa, ladulle pääsee suoraan pihasta.

Aamulla lapsi siivosi oman huoneensa ilman pyyntöä. Oli kerännyt kaikki lelut koreihin, tyynyt ja peitot sängyllä, lattiat siistinä. Kehuin ja kiittelin. Olin ylpeä lapsesta, ja kerroin sen myös. Lapsi kysyi monta kertaa, että olenko ilahtunut. Halusi kertoa isälle ja näyttää. Laitoin portin kiinni, ettei vauva sotke huonetta heti.

Iltapäivällä äiti soitti ja pyysi lapsen yökylään. Lapsi on mielellään mummon ja papan kanssa. Pizzan kautta vanhempien luokse. Lapselle ei pizza maistunut, on vähän flunssassa. Äiti oli tehnyt ruokaa, lapsi söi vähän lihapullia, perunaa ja juureksia. Vauva söi muutaman jälkiruokakupillisen hedelmäsalaattia.
Vauva syö yleensä hyvällä ruokahalulla, toisinaan erittäin hyvällä.
Viime neuvola-aikaa muutettiin ja vauva pääsi mallivauvaksi neuvolahenkilökunnan opetustilanteeseen. Lastenlääkäri tutki ja selosti samalla terveydenhoitajille ja lääkäreille, mitä tekee ja miksi. Kaikki oli kunnossa. Vauvan pieni koko ei ollut lastenlääkärille ongelma, mutta kehotti lisäämään vielä yhden välipalan johonkin väliin. Kahteen ateriaan päivässä tulisi lisätä ruokalusikallinen öljyä.
Keliakia testataan puolitoistavuotiaana, vaikkakin keliakia on melko epätodennäköinen. Lääkärin mielestä vauva oli sopusuhtaisen ja terveen näköinen, hoikka poika.  
En odottanut suurta painonnousua, silti vähän yllätyin, kun kolmessa viikossa oli tullut vain 10 grammaa lisäystä.

Vauvan pituus 70,7 cm, paino 7310 g.

Huomenna vauva täyttää yksitoista kuukautta. Ensimmäiseen syntymäpäivään kuukausi.

Ostoksilla

Tämä päivä ostoksilla miehen opiskelukaupungissa.
Mies innostui syksyllä metsästyksestä ja nyt kävi asekaupoilla. Syntymäpäivälahjaksi annoin joulukuussa asekaapin.
Ostoksilla myös lastenvaatekaupassa: maksoin sekä valitsin itse ensimmäistä kertaa lapselle talvihaalarin. Haalari oli vähän kalliimpi kuin suunnittelin, mutta onneksi on kaksi käyttäjää. Tähän saakka miehen äiti on ostanut välikausi- ja talvihaalarit lapselle ja vauvallekin yhden, jotka kaikki olen ottanut ilomielin ja kiitollisena vastaan. Hyviä ja hienoja haalareita kaikki olleet. Oli mukavaa olla valitsemassa ja vertailemassakin tällä kertaa.  Ja maksamassakin.

Ostosten jälkeen piti syödä ja lapsi halusi hampurilaiselle. Hampurilaispaikassa oli kiipeilyleikkipaikka ja lapsi leikki muiden kanssa. Sitten välillä istui pöydässä syömässä. Kun poika leikkimässä kysyi lapsen nimeä, lapsi huusi nimensä, sanoi olevansa kolme vuotta ja että hänellä on pippeli. Tunnelma parani muissakin pöydissä.

Vauva tekee varmaan hampaita. Puree kaikkea ja kaikkia. Pari päivää ollut itkuisempi ja nukkunut huonommin.
Vauva on nukutettu joka ilta pinnasänkyyn ja nyt nukahtaa jo nopeasti, mutta joka yö heräilee usein. Siirrän vauvan aina jossain vaiheessa viereen nukkumaan. Olen yrittänyt lopettaa yösyötöt ja onnistunutkin osittain. Joinakin öinä olen lipsunut vähän imettämään, kun muu ei ole rauhoittanut. Nukkumiseen saisi tulla parannusta ennen kuin aloitan työt taas. Reilu kuukausi vielä kotona. Töihinpaluu ei ahdista, mutta en malttamattomana odotakaan. Ei ainakaan vielä mitään voimakkaita tunteita sen suhteen. On ollut tiedossa jo raskausajasta lähtien, että palaan töihin, kun vauva täyttää vuoden.
Välillä tulee ajatuksia, kuinka hoitovapaan aikana olisi pitänyt ehtiä vaikka mitä ja tulee tunne, että viimeinen kuukausi tehokkaaseen käyttöön.

Vuosi on mennyt uskomattoman nopeasti. Vuosi ja viikko sitten jäin pois töistä ja nyt jo suunnittelen paluuta. Vuoden 2011 alussa elin yksilapsisen perheen arkea, tunturissa, enkä tiennyt tulevasta muutostakaan vielä mitään. En osannut kuvitella minkälaista on olla kahden lapsen äiti. Vauvan syntymä oli hieno ja ehdottomasti vuoden kohokohta. Perhe tuntui kokonaiselta.

Ostin ennen äitiysloman alkua kasan kehyksiä. Ajattelin, että loman aikana hoidan valokuva-asiat ajantasalle, teetän kuvia ja laitan seinälle kehyksiin. Ennen joulua otin lapsista kuvia ja lasten isoisovanhemmat saivat kuvan kehyksessä joululahjaksi. Valokuva-asiat, niiden järjestely ja muu, ovat lähtöpisteessä. Aioin käydä kaikki tavarat vinttikomeroista läpi ja karsia isolla kädellä. Nyt on kai loppukirin paikka.

Lapsi halaa ja suukottaa meidät kaikki joka ilta ennen kuin menee nukkumaan. Vauva on oppinut rutistamaan lasta takaisin reippaasti ja tiukasti. Välillä antaa ison suukon.

Iltaisin ajattelen, että olenko muistanut nauttia tästä ajasta riittävästi.

Loppiainen

Joulu paketissa. Pitäisi riisua koristeet ja pakata vintille.
Tänä vuonna en ehtinyt kyllästyä jouluun, en odottanut loppiaista. Miehellä paluu työharjoitteluun maanantaina.
On tuntunut joululomalta.

Aatonaattona lento miehen lapsuudenkotiin. Aika siellä meni nopeasti, oli paljon ohjelmaa jokaiselle päivälle.
Hyvää ruokaa, läheisiä, ensitapaaminen lasten serkkupojan kanssa. Lapsi sai leikkiä serkkutytön kanssa. Miehen ukkia en nähnyt tällä kertaa ollenkaan, ukki oli terveyskeskuksessa. Pikku-mummin haikean vaikea joulu.
Joulupäivänä yksi loman kohokohta: miehen kanssa kahdestaan Tallinnaan yhdeksi yöksi. Hieno reissu.
Lapsilla oli mennyt mamman ja taatan kanssa hyvin, vauva oli nukkunut paljon paremmin kuin yleensä.
Ennen kotiinlähtöä oli vielä perhepotretin otto valokuvausstudiossa, kuvassa miehen vanhemmat, miehen veljet perheineen ja me.
Kotiin lensin lasten kanssa, mies ajoi kotiin autolla, josta kävi joulun jälkeen tekemässä kaupat. Farmariauto tulee minulle käyttöön ja tuntuu vaunujen ja muiden tavaroiden kanssa ihanan tilavalta. Arki helpottuu kahdella autolla ja vältän autottoman viikon ahdistuksen.
Vanhan vuoden lopetus ja uuden vuoden aloitus mökillä sukulaisten kanssa. Rentoa oleilua. Eno oli tullut meille jo välipäivinä ja oli uuden vuoden yli. Istuttiin monta iltaa yöhön keittiössä.

Tälle vuodelle lupasin pitää paremmin yhteyttä ystäviin.

Omiin muistiinpanoihin: joulukorttina piparkakku. Sinappi tällä kertaa erittäin onnistunut.

Sinappi

3 dl sinappijauhetta
3 dl sokeria
3,5-4 dl kuohukermaa
6 munaa
vajaa teelusikallinen suolaa
2 rkl viinietikkaa