Serkkutyttö

kävi kylässä. Se, jonka kanssa asuinkin vähän aikaa kimppakämpässä.
Oli mukavaa, pitkästä aikaa vietettiin muutama päivä yhdessä. Yötkin nukkui minun ja lasten vieressä.
Miehellä oli yövuoroa töissä.

Täällä on jo nyt käynyt enemmän vieraita kuin edellisissä asunnoissa. Tänne on sukulaisten helppo tulla, tuttuun paikkaan. Eno viihtyi pitkään, serkkutyttö miehen ja kahden pienen tytön kanssa, täti miesystävänsä kanssa ovat olleet yökylässä. Serkkutyttö suloisen yksivuotiaan poikansa kanssa vietti päivää täällä.
Olen nauttinut, jutellut ja viettänyt aikaa iltatulilla. Sukulaisia on paljon ja ehkä lasten syntymän myötä olen tullut vieläkin sukurakkaammaksi.

Tänään oli vauvan neuvola.
Pituutta 63,7 cm ja painoa 5810 g, päänympärys 42 cm.
Lääkäri tutki, venytteli, liikutteli ja paineli. Vauva kikatteli.
Terve vauva, painokäyrä alaspäin suuntautuva. Nyt pitää aloittaa kiinteä ruoka.
Kävin ostamassa kaksi muovista vauvalusikkaa, että on mukavampi syödä.
Näin neuvolassa tuttua äitiä kuusiviikkoisen vauvan kanssa. Oli mukavaa rupatella.
Kotiin ajellessa tajusin, että en enää muista läheskään kaikkea kovin tarkasti vauvan synnytyksestä.
Synnytyskipua on vaikeaa kuvitella. Moni yksityiskohta vähän hämärän peitossa. Tutun synnytyksen oli hoitanut sama mieskätilö kuin vauvankin kohdalla. Kummallekin, tutulle ja itselleni, oli jäänyt todella positiivinen kuva kätilöstä. Kätilö otti isän vahvasti mukaan synnytykseen, antoi tehtäviä ja teki isän mukanaolon luontevasti hyvin merkittäväksi. Vahva ammattilainen.

Tänä iltana kerään hetken voimia ja siivoan kaikki sotkut. Pakkaan neljän päivän tarpeet. Tyhjennän talosta suurimman osan henkilökohtaisista tarvikkeista ja vien lukittavaan vinttikomeroon. Talo on vuokrattu jo kauan sitten eräälle lapsiperheelle ja isovanhemmille loppuviikon ajaksi. Meidän perhe lähtee evakkoon vanhempien luokse. Sunnuntaina takaisin. Tämä on ollut tiedossa koko ajan, tähän on osannut valmistautua. Ei tunnu raskaalta tai edes kovin työläältä. Vien lapsen aamupäivästä siskon luokse ja siivoan loput jäljet vauvan kanssa.

Ulkona on viilentynyt. Tänään tuntui aamusta kylmältä. Piti laittaa nahkatakki ulos päälle. Osa tuuletusikkunoista oli jäänyt auki ja yön jälkeen talo oli kolea.
Mielessä välillä valmistaudun talveen. Aion pitää takassa tulia, jospa se lämmittäisi taloa vähän lisää pakkasella. Nyt kesän aikana pitäisi lämmittää pihasaunaa useammin, peseytyä aina siellä. Lämmittää vettä padassa ja säästää öljyä, talvella sitä menee kuitenkin. Talo lämpeää öljyllä.
Kun illalla lämmittää pihasaunan, voi vielä aamulla mennä pesulle lämpimällä vedellä.

Pappa osti 90-luvun loppupuolella ennen kuolemaansa suuren määrän haapoja polttopuiksi. Niitä on vielä paljon ladossa. Saunaa niillä ei voi lämmittää, mutta takassa menevät hyvin.
Kuuntelin yhtenä iltana haastattelun, joka oli tehty 90-luvulla radioon mummon ja papan yhteiselosta - Käsi kädessä. Papan kuolemasta tulee joulukuussa kolmetoista vuotta. En ollut kuullut papan ääntä yli kahteentoista vuoteen ja olin jotenkin jo vähän unohtanut. Äänen mukana tuli muitakin muistoja. Ja ikävä.

Tuntui entistä paremmalta, että vauvalla on papan nimi. Voi kunpa...

Nauhalla mummo on oma itsensä. Hyppelehtii jutusta toiseen, jättää lauseita kesken ja aloittaa jo uutta. Pystyn pysymään ajatuksessa kiinni, vaikka haastattelija ei koko aikaa pysykään. Haastattelu on tehty ennen muistisairauksia, ennen kuin sellaista osasi ajatellakaan. Mummo kuoli yli kaksi vuotta sitten. Lapsi oli silloin alle viikon ikäinen. Viimeisenä äitienpäivänä kävin katsomassa mummoa äidin kanssa. Odotin lasta. Siinä oli taikaa. Dementia oli syönyt mummoa jo paljon. Äiti kertoi mummolle, että olen raskaana, että mahassa on vauva. Yhdeksän lapsen äidille raskaanaolo oli niin merkittävä ja läheinen asia, että se sai vedettyä mummon tiukasti hetkeen kiinni. Mummo nousi ylös, tuli ja halasi. Sanoi, että täytyy aivan onnitella. Kysyi, miten olen voinut.

Rakkaita, rakkaita. En tiennyt, että näin vieläkin kaipaan.