Vauva on ehkäpä viikon ajan osannut vilkuttaa ja sanoa hei-hei.
Tervehtii oikeassa paikkaa.
Mies päivystää tämän viikon ja tarvitsee auton. Tämän päivän kerhot tunturissa jäi käymättä.
Kävin lasten kanssa kylän naisten käsityö- ja porinakerhossa. Hyvä tunnelma, mukavaa rupattelua.
Naiset kannustivat jäämään tänne pysyvästi.
En ole sulkenut sitäkään vaihtoehtoa pois. Keväällä näkee, miltä tuntuu kulkea työmatkaa.
Miehen pitäisi valmistua alkukesästä. Tulevasta työpaikastakin riippuu, mihin asetutaan pysyvästi.
Välillä haaveilen remontista, vaikka tämä ei oma talo olekaan. Silloin kuvittelen jääväni tänne.
Useammin kaipaan tunturiin. Onneksi ei tarvitse päättää vielä.
Hyviä vaihtoehtoja molemmat. Ei tiedä, vaikka asuinpaikka olisikin jokin kolmas.
Mummon kuolemasta tuli eilen kolme vuotta. Lapsi oli silloin alle viikon ikäinen.
Kuolema tuntuu vieläkin ihmeelliseltä asialta. En pystynyt uppoamaan suruun kokonaan.
Olin niin tuore äiti ja täynnä onnea. Suru ei mahtunut, jotenkin tunteet sekoittuivat.
Kuolema ei tuntunut väärältä, ei ollut katkeruutta. Oli vain kiitollisuutta yhteisestä ajasta.
Sain paljon yhteistä aikaa mummon kanssa.
Hautajaisissa kolmiviikkoinen vauva sylissä sain enemmän onnitteluja kuin osanottoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti