tiistai 29. maaliskuuta 2011

Sairastuvalla

Karhunpoika sairastaa. Ja karhu.
Minulla aamusta kurkku kipeä ja vauva välillä tukkoinen.
Jotain flunssaa varmaan. Kuumetta ei ainakaan vielä kenelläkään.
Mies on kipein.

Perustin sairastuvan olohuoneeseen. Mies sohvalla ja lapsi halusi patjan lattialle.
Lapsi osaa sairastaa - haluaa xylitolipastillia, rusínoita ja pähkinöitä tarjoiltuna olohuoneeseen.
Tarkkaan täytyy vahtia, ettei anna mitään vauvalle. Yritti tarjota lusikalla rusinaa vauvalle.
" Minä annan vauvalle hampulia." (hampurilaista)

Yhtenä päivänä kävi mielessä, että ei olla sairastettu pitkään aikaan. Nyt sitä varmaan tulee.
Kaikki kiertävät lastentaudit mies saa päiväkodista. Mahatautia odotellessa.

Onneksi ei tarvitse olla väsynyt, vauva nukkuu yöt.
Hymyjä tulee nyt paljon. Samat hymykuopat kuin lapsella.
Minusta se on jotain ihanaa extraa, että meidän lapsilla on hymykuopat.
Kun ei meillä kummallakaan ole.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Teelaatikon väki



Nalle ja hiiri väliaikaisasunnossaan. Ei haittaa, koska tee on muutenkin melkein loppu.
Vaaleanpunaisen nallen lapsi sai vauvana enoltaan. Eno valitsi vaaleanpunaisen sen vuoksi, että tosimies ei pelkää pinkkiä. Asennekasvatusta minun mieleen.
Hiirulainen syntyi eräissä taitavissa käsissä lampaan ja viltin kanssa. Ne ovat aarteita.

Sunnuntai

Jos meni arkiviikko nopeasti, niin samoin meni viikonloppukin.
Yhtäkkiä ollaan jo sunnuntaissa.
Vauva täyttää ensi viikolla kuusi viikkoa. Uskomatonta, että siitäkin on jo kuusi viikkoa.

Suunnitelma piti ja eilen tuli pizzaa. Jälkkäriksi tein marenkikakkua. Liian hyvää oli.
Vieläkään ei menty lähelle kahvila-galleriaan, sinne ehkä ensi viikonloppuna.
Lapsi kyseli heti aamusta mummoa. Minulla, miehellä ja lapsella oli kaikilla vähän orastavaa flunssantuntua. Menimme iltapäiväkävelyn sijasta mummoa katsomaan töihin.
Kahvilassa - siinä tavan paikassa - käytiin kuitenkin eilen ja tänään. Lapsi osaa pyytää kahvilaan joka kauppareissun yhteydessä.

Vauva on kasvanut. On alkanut pitää vähän ääntä välillä.
Silmiin katsoo vaikka ikuisuuden. Pulleat posket ja pyöreä maha.
Pari iltaa on mennyt hyvin, ei ole maha vaivannut.
Tänään söin vähän kaalisalaattia ja toivon, ettei siitä tule vauvalle vaivaa.

Kylällä nopea käväisy uudella kirpputorilla. Lapselle mahtaa olla tylsää, kun kuulee toistuvasti: saa katsoa, mutta ei saa koskea mihinkään. Kirppiksellä oli paljon astioita ja antiikkia. Yksi kaunis lautanen jäi pyörimään mieleen.
Ostin pienen puulaatikon, johon ajattelin teet laittaa. Lapsi päätti laittaa laatikkoon nallen nukkumaan ennen kuin sinne ehtii tulla teetä. Olkoot siellä jonkun aikaa.

Huomenna lapsi menee aamupäiväksi kerhoon ja me muut kirkonkylälle. Miehellä on hammaslääkäri.
Olen miettinyt valmiiksi asioita hoidettavaksi siksi aikaa, kirkonkylällä on rajallisesti mahdollisuuksia kuluttaa aikaa mielekkäästi. Tosin on helppoa olla pelkästään nukkuvan vauvan kanssa.

Saunan jälkeen on hyvä laittaa nukkumaan. Kellojen siirtäminen sotki sisäisen kellon ja nyt ei kylläkään väsytä.
Miten sillä yhdellä tunnilla suuntaan tai toiseen onkaan lapsiperheessä niin suuri vaikutus aivan kaikkeen?

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Viikonloppuun



Viikko vierähti.
On ollut paljon puuhaa, mukavan täyteläisiä päiviä.
Ulkoilu ykkösenä.
Sää on aamupäivästä paras ja se on yritetty hyödyntää.
Lapsi on saanut harjoitella hiihtoa, nyt alkaa jo sujua.
Leikkiä, kävelyä, pulkkailua, rattikelkkailua. Liikuntaa tähän viikkoon on tullut hyvin.
Pikapikaa paistetut makkarat laavulla ja kaakaota termarissa. Ensi viikolla toivottavasti uusiksi, parempaan aikaan ja vielä ajan kanssa.
Lapsi tykkää, kun saa liikkua kodin ympäristössä ja kauempanakin.

Mies on kulkenut viikon työharjoittelussaan. Työmatka pidentää päivää.
Kello soi kuudelta aamulla ja kymmeneltä illalla tuntuu, että nukkumaan voisi mennä.
Ihan helposti on solahdettu uuteen rytmiin.

Perjantai tuntuu hyvältä. On vähän suunniteltu viikonloppua.
Joko kotieläinpihalle, lähelle kahvilaan tai tunturiin. Tai jotakin muuta. Jotakin mukavaa kaikille.
Pizzaa lauantaina.
Lepoa - huomenna mies saa nukkua pitkään, sunnuntaina on minun vuoro.

Tänään ystävä oli käymässä. Puheissa päällimmäisenä ulkoilun aikana oli, kuinka onnellista on, kun saa asua täällä. Täällä ihmemaassa, tunturien keskellä. Muumilaaksossa.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Lauantai-iltana

On ollut aivan oikeaa viikonloppua.
Miehen normaaliin viikkojärjestykseen kuuluu maanantaista keskiviikkoon opiskelua koululla ja torstaisin ja perjantaisin etäopiskelua. Viikonloppuun ajaudutaan jotenkin hyvissä ajoin.

Pari iltaa mies on viettänyt kavereiden kanssa.
Se on hyvä, kaverit ovat yleensä aika kaukana.
Olen nauttinut hiljaisuudesta ja yksinolosta iltaisin, mies on hymyillyt enemmän. Kaikille toimii.
Kun lapsi nukkuu ja vauva nukkuu, olen vain oleskellut.

Lapsi on kasvanut taas. Harppoo eteenpäin.
Tänään oli karkkipäivä. Otettiin käyttöön, vaikka ei sellaista suunniteltu etukäteen.
Muutamana lauantaina lapsi on valinnut pienen rasian suklaarusinoita ja syönyt säästeliäästi.
Arkisin pysytään ruodussa.

Pääsisipä huomenna ulkoilemaan kunnolla ja pitkästi. Maanantaina alkaa taas ihana arki.
Lapsella on kerhopäivä. Mies aloittaa työharjoittelun päiväkodissa,
viisi päivää viikossa - tulee meille kotoilijoille sitä arkirytmiä taas enemmän. Rytmi on hyvästä.
Viikonloppu tuntuu viikonlopulta.

Eilen en malttanut mennä nukkumaan hyvissä ajoin, teki mieli valvoa ja olla vaan.
Nyt tekee mieli mennä nukkumaan mahdollisimman pian. Vauvan viereen tuhinaa kuuntelemaan.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Kaksi velikultaa

" Minä tykkää vauvasta.
  Vauva lakastaa meitä."

Lapsi haluaa olla vähän enemmän sylissä.
Sanoo välillä, että on hänen vuoro.

" Vauva menee isille. Minun vuolo."

Mutta ei vaikuta mustasukkaiselta. Ei ole ikävä vauvaa kohtaan.
Enemmän lapsi puhuu siitä, kuinka rakastaa vauvaa ja äitiä ja isiä.
Puhuu ihanasta vauvasta, meidän vauvasta ja kertoo, että vauva nauraa hänelle.
Haluaa laittaa vauvalle tutin. Kun vauva itkee, lapsi sanoo, että pitää antaa tissiä.
Aamulla haluaa maata vauvan vieressä saman peiton alla.

Minä ja mies olemme esikoisia.
Minusta on ollut hienoa olla isosisko.
Minusta tuntuu, että lapsikin on mielellään isoveli.


         

          Villit ratsastajat

          Humppa ja Pomppa
          humppati pomppati
          kaksi velikultaa
            laukkaavat laaksossa
              hiekkaa ja multaa
          humppati pomppati
          kaksi velikultaa.

          Humppa ja Pomppa
          humppati pomppati
          kaksi huimapäätä
            laukkaavat vuorilla
              lunta ja jäätä
          humppati pomppati
          kaksi huimapäätä.

          Humppa ja Pomppa
          humppati pomppati
          villit ratsastajat
            laukkaavat laukkaavat
             maailman rajat
          humppati pomppati
          humppati pomppa.

                         Kirsi Kunnas




torstai 17. maaliskuuta 2011

Kevättä

Ulkona näytti kauniilta tänään. Tuuli niin kovasti, että ei jääty pitkäksi aikaa.
Ne ihanat aurinkoiset kevätpäivät ovat alkaneet.
Tämän vuoden hiihtolomilla ei vielä ollut oikein hyviä päiviä. Aika paljon tuulta, pilvistä ja pakkasta.

Kyllä auringossa on hyvä olla. Tankata ja ladata.
Kevätauringossa on sitä jotakin.

Ristiäisiä mietitään, pari perusasiaa on vielä vaiheessa.
Vappuna on juhlat.

Lapsi toivoi ruoaksi tänään makkalaa.
Makkaraa ja ranskalaisia tuli. Laiskan äidin päivällinen.
Salaattiainekset ostin kaupasta, mutta unohdin tehdä salaattia.
Jälkkäriksi pullaa. Itselle salapussi karkkia.
Nyt särkee päätä. Johtuisiko nestehukasta vai sokerista?
Imetys saa aikaan valtavan suklaan- ja karkkihimon, näin oli viimeksikin.
Huomaan, että se näkyy ihossa ja tuntuu olossa.
Päätin, että saa sokerinsyönti tässä mittakaavassa loppua taas pian. Jonakin näistä päivistä.

Kaupan kassatäti kysyi siinä maitopurkkia ja viinirypäleitä hihnalla piippauttaessaan, että imetänkö vauvaa.
Hölmistyin vähän ja vastasin. Oli mukava täti, niin en jäätynyt kokonaan tuossa tilanteessa. Kassatädillä oli kuulemma itsellä samalla ikäerolla lapsia ja oli kiinnostunut, miten isomman kanssa sujuu silloin, kun imetän vauvaa. Oli ihan mukava lyhyesti jutella.
Ehkä jotakuta toista tätiä olisin pitänyt töykeänä, kun tuolla tavalla uskaltaa minua lähestyä.
Toisaalta, oli jotenkin virkistävää ja aitoa - hyvin luonnollista juttelua hyvin, hyvin luonnollisesta asiasta. 

Tiedä sitten, kuinka paljon niitä muita jonossa olevia kiinnosti meidän imetykset.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Hiihtoloman tunnelmat ja uuteen viikkoon



Joku järjestys olla pitää.


Hiihtoloma on vietetty. Arki alkaa rauhallisesti, lapsi on kerhossa aamupäivän.
Loma tuntui tulevan oikeaan kohtaan.
Puoleentoista viikkoon mahtui monta mukavaa juttua. Suunnittelemattomilla hampurilaisilla käyntiä ravintolassa, vieraita, kyläilyä, vaunuttelua, lapsi pääsi hiihtämäänkin. Mies kävi pari kertaa rinteessä ja iltariennoissa.

Eilen täti ja tädin miesystävä kävivät. Lapsi ja vauva saivat pehmoapinan ja -koalan Etelä-Afrikasta. Lapsi kutsui koalaa kuolaksi. Minulle tuotiin Keniasta kierrätysmateriaalista tehty rannekoru.
Tarjosin kahvin kanssa pannaria pikkusiskon reseptillä.



Päiväunille ja yöunille on menty loruja mielessä. Täti kävi kylässä ja toi vauvalle Kirsi Kunnaan klassikon.
Lapsi haluaa aina vielä yhden lorun. Minusta on ihanaa lukea lapselle. Ajattelin siirtyä jossain myöhemmässä vaiheessa muihinkin runoihin.

Eilen oli hiihtoloman päättäjäiset. Lapsi meni nukkumaan ja me miehen kanssa keittiöön rullaamaan sushia iltapalaksi. Vauva rintarepussa näköesteenä minun ja sushin välissä, mutta pyörittely onnistui silläkin tavoin.



Haemme vauvan kanssa lapsen kerhosta.
Aivan kohta lopetan tämän vauvan vieressä loikoilun ja nousen ylös. Vielä vartti.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Lomaa ja laskiaispullaa

Rauhallinen hetki päivässä.
Lapset nukkuvat päiväunia.
Kävimme kylällä kävelemässä, kaupoissa ja kahvilla. Jaoin taas lapsen kanssa laskiaispullan.
Lapsi rakastaa kahvilassa käyntiä.
Huutaa kaukaa kahvilanpitäjän nimeä. Tänään meni juttusille, niin kuin monesti.

" Hei. Mitä sie?"

Se huvitti kanssa-asiakkaita.


Lapsella on kyselyikä. Kysyy vastaantulijoilta ja keneltä missä milloinkin, että ketä he ovat.
Oikeastaan kysyy, että mikä sinä olet. Ja mikä tuo on.
"Mikä tämä?"

Söimme miehen kanssa lounasta. Syöminen on mukavaa välillä silläkin tavoin, ettei ole ketään sylissä.
Nyt maha täynnä on helppo olla tyytyväinen.
Kuuntelen, kun mies olohuoneessa katsoo hiljaisella televisiota ja välillä nauraa.
Sitä on pakko hymyillä itsekin.

Eilen illalla puhuimme miehen kanssa, että meillä on hienosti asiat. Ja että pitäisi muistaa se silloinkin, kun jostain syystä on vaikea muistaa.
Eilen aamupäivästä tuli juteltua siihen toiseenkin sävyyn. Tällä hetkellä se tuntuu kaukaiselta.


Kyllä tämä lomasta käy.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Täysiä päiviä

Monta ihanaa aurinkoista päivää.
Rauhallista eloa. Lasten kanssa ulkoilua.

Kaiken ehdin, minkä suunnittelen - aikaa vaan kuluu tuplasti enemmän.
Kenellekään en ehdi soittaa ja kaikki puhelut, joihin ehdin vastaamaan, joudun lopettamaan pikaisesti.
Ei tämä silti kiireiseltä tunnu. Ehkä enemmän täydeltä.

Olemme käyneet koko vahvuudella kaupoissa ja kahveilla usein tällä viikolla.
Mies usein ehdottaa, että menisimme kaikki. Kukaan ei pääse mökkihöperöitymään.
Paljon mukavia asioita tällä viikolla.
Miehellä on ensi viikolla hiihtolomaa.
Minusta tämä tuntuu jotenkin oikealta lomalta,
vaikka olen kotona muutenkin.

Eilen huomasin pienen sopivan hetken iltapäivässä, pääsin yksin saunaan.
Illalla saimme mökillä raclettea kaikkine lisukkeineen.
Tätejä, tädin mies, serkku ja perhettä.
Lapsi kulkee minun serkun perässä, tykkää kuulemma kovasti.

Vauvalla on iltaisin itkuja. Mahaan sattuu, mutta se menee onneksi nopeasti ohi.
Minusta se tuntuu kamalan pahalta.
Yöllä vauva nukkuu hyvin. Syö välillä ja jatkaa nukkumista.
On niin kaunis. Rakas.

Taas paistaa aurinko. Aion nauttia siitä.