tiistai 25. lokakuuta 2011

Hei hei

Vauva on ehkäpä viikon ajan osannut vilkuttaa ja sanoa hei-hei.
Tervehtii oikeassa paikkaa.

Mies päivystää tämän viikon ja tarvitsee auton. Tämän päivän kerhot tunturissa jäi käymättä.
Kävin lasten kanssa kylän naisten käsityö- ja porinakerhossa. Hyvä tunnelma, mukavaa rupattelua.
Naiset kannustivat jäämään tänne pysyvästi.
En ole sulkenut sitäkään vaihtoehtoa pois. Keväällä näkee, miltä tuntuu kulkea työmatkaa.
Miehen pitäisi valmistua alkukesästä. Tulevasta työpaikastakin riippuu, mihin asetutaan pysyvästi.

Välillä haaveilen remontista, vaikka tämä ei oma talo olekaan. Silloin kuvittelen jääväni tänne.
Useammin kaipaan tunturiin. Onneksi ei tarvitse päättää vielä.
Hyviä vaihtoehtoja molemmat. Ei tiedä, vaikka asuinpaikka olisikin jokin kolmas.

Mummon kuolemasta tuli eilen kolme vuotta. Lapsi oli silloin alle viikon ikäinen.
Kuolema tuntuu vieläkin ihmeelliseltä asialta. En pystynyt uppoamaan suruun kokonaan.
Olin niin tuore äiti ja täynnä onnea. Suru ei mahtunut, jotenkin tunteet sekoittuivat.
Kuolema ei tuntunut väärältä, ei ollut katkeruutta. Oli vain kiitollisuutta yhteisestä ajasta.
Sain paljon yhteistä aikaa mummon kanssa.
Hautajaisissa kolmiviikkoinen vauva sylissä sain enemmän onnitteluja kuin osanottoja.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Juhlien jälkeen

Osia viikonlopusta haluaisin unohtaa kokonaan, mutta on hyvääkin.
Eilen lapsen syntymäpäiväjuhlat. Iloa, herkkuja, piiloleikkejä ja läheisiä ihmisiä.

Viikonlopusta itselle muistutukseksi: luota itseesi ja intuitioosi. Vaadi rehellisyyttä ja reiluutta. Ole ystäville entistä parempi ystävä. Luota ihmisiin, jotka sen ansaitsevat.
Tee oikein.
Se, että uskoo ihmisiin ja ihmisistä hyvää, ei ole vika.
Mutta sinisilmäinen ei saa olla.

Tänä aamuna olo oli onnellinen ja kevyt. Lämpöisessä kainalossa.
Kaikki, millä on mitään merkitystä, on tässä lähellä.




Kampela oli superyllätyssyntymäpäivälahja.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Elämän parhaimmat kolme vuotta

Lapsi täytti eilen kolme vuotta. Syntymäpäiväsankari.
Kasvoi parissa päivässä taas paljon isommaksi.
Juuri, kun ihmettelin isoa poikaa, lapsi tuli syliin ja nukahti siihen.
Esikoiseni, maailman iloisin poika. Elämäni mullistavin asia. Näyttää kolme sormea, kun kysyy, kuinka monta vuotta on.
Lakastaa hilveästi äitiä, isiä ja vauvaa. Ja on meille äärettömän rakas.

Seurakuntakerhossa oli eilen laulettu onnittelulaulu ja lapselle oli laitettu kruunu päähän. Lapsi oli saanut kortin ja valita pienen lahjan. Lähtiessä kerhotäti kehui, että lapsi oli ollut todella hienosti ja ihanasti.
Vihkoon oli tullut merkintä:
" Reipas poika ja voi miten pitkäjänteisesti osaa palapelejä rakentaa - keskittyy ja saa valmiiksi."
Hieno poika. Hieno kerhotätikin, kun muistaa antaa hyvää palautetta, kun on aihetta.
Olen ylpeä.

Synttärijuhlat sunnuntaina. Kysyin lapselta, mitä haluaa tarjottavan. Lapsi haluaa juustokakkua, ei keksinyt mitään muuta.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

8 kk

Vauva täytti eilen kahdeksan kuukautta. Yläikeneen puhkesi kaksi hammasta lisää.
Yhteensä viisi hammasta vauvan suussa.
Vauva on oppinut vilkuttamaan ja vilkuttaa ahkerasti. Konttaa nopeasti.
Inhoaa pukemista ja rimpuilee kovasti. Antaa isoja suukkoja.
Tukea pitkin kävely sujuu hienosti.
Vauva on vieläkin aika pienikokoinen, siro, vaatteissa koko 62-68cm menee vielä melko hyvin.

Lapsen syntymäpäiväjuhlia oli kaavailtu täksi päiväksi, mutta oli paljon kaikkea. Oikea syntymäpäivä on tiistaina, juhlia voi yhtä hyvin ensi viikonloppunakin.

Torstain vietin kotona hyvässä seurassa. Kolme tyttökaveria tuli illanviettoon ja jäivät yöksi. Lämmitimme ulkosaunan ja paljun, ruoaksi päivällä hodareita ja illalla raclettea, aamulla hyvä aamiainen. Vauva ja lapsi olivat mummon hoidossa. Teki hyvää.

Tänään ystävälle on syntynyt pieni tyttö. Heidän esikoisensa. Kuohuvan paikka.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Ensilumi

Eilen satoi lunta ja vauvalle puhkesi hammas yläikeneen.
Maa on valkoisena. Pitää kerätä loputkin kesäkamppeet varastoon, ettei jää lumen alle.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Perjantai

Aika lähelle täydet pisteet, jos pitäisi arvostella tämä viikko.
Kaikki meni siis todella hyvin. Selvisin, eikä tehnyt edes tiukkaa.
Miehellä oli kouluviikko mennyt myös hyvin.

Lapsi on mennyt parina päivänä vaivatta päiväunille.
Tänään uskomattoman helposti.
Viime yönä oli sähkökatko. Lapsi heräsi, kun yövalo sammui ja oli pilkkopimeää.
Sytytin pari kynttilää ja odottelin, lapsikin oli hereillä. Uskoisin, että meni ainakin kolme varttia, kunnes sähköt palasivat. Siksi lasta varmaan nukutti päiväuniaikaan.

Vauva kävelee tukea pitkin jo aika sujuvasti. Tänään oppi kiipeämään yläkerran portaita.
Portti pitää laittaa taas paikoilleen.

Mies lähti hakemaan isäänsä, taataa, lentokoneelta. Viikonloppu miesten kesken.
Lähden huomenna viimevuotisiin pikkujouluihin ja tulen sunnuntaina.
Odotan innolla.

torstai 6. lokakuuta 2011

Kolmisin

Maanantaiaamuna varhain mies lähti toiselle paikkakunnalle kouluun. Tulee perjantaina kotiin.
Tähän asti on kotona mennyt hyvin.
Maanantaina menin lasten kanssa iltapäivästä mökille yöksi, tiistaina lapsella oli koko päivän kerhoa. Iltapäivästä kotiin.
Tänään kävin lasten kanssa seurakuntatalolla tenavatuvalla, pari tuttua äitiä lapsineen ja muutama, joita en ennestään tuntenut. Lapsi sai leikkiseuraa.

Lapsen on ollut välillä vaikea saada unta päiväuniaikaan.
Päiväunet on siirretty myöhempään, mutta siltikään ei aina meinaa uni tulla.
Tänään nukahti nopeasti ja nukkui pitkään.
Söin lounaan ja sain nukutettua vauvan kainaloon. Ehdin nukkua itsekin kunnon torkut.

Lapsi käyttäytyi koko illan ihanasti. Oli hellä vauvalle ja silitteli minua. Rakensi legopalikoista kukkia, ojensi ne juhlallisesti ja halusi tanssia. Halaili ja suukotteli, hymyili.

Ajatuksissa tuttavien perhe, jossa on surua. Sitä on osattu odottaa, mutta tuntuu epäreilulta ja niin surulliselta.