Työn ja päivähoidon aloituksesta

Laitoin sohvalle matkalaukun ja yritin pakata sinne kaikkea, mitä viikon aikana tarvitsemme.
Tämä on viimeinen ilta kotiäitinä. Huomenna palaan töihin.
Tuntuu lopulliselta ja vähän ahdistaa, vaikka työ on mukavaa.
Vauva on elänyt tähän asti koko ajan niin lähellä.  Napanuoraa kiristää.
Kuin ennustuksena tulevasta heräsin aamulla paita maidosta kastuneena.

Nämä kirjoitin muistiin reilu viikko sitten. Olin oikein hermostunut edellisenä iltana ennen päivähoidon aloitusta. Viime viikon maanantaina vein lapset päiväkotiin. Riisuin vauvalta ulkovaatteet ja laskin maahan, vauva käveli suoraan reippaasti muiden lasten joukkoon. Ei pitkiä hyvästejä, ei kyyneleitä. Kai olin jännittänyt koko asian etukäteen, ei tuntunutkaan pahalta lähteä päiväkodista töihin. Ennustin painavaa syyllisyyttä ja palan kurkkuun. Oli valtava helpotus, että sellaista ei tuntunutkaan.

Lapsi oli onnellinen, halusi jäädä liukumäkeen, kun iltapäivällä tulin hakemaan. Ensimmäisenä päivänä vauva oli ollut paljon sylissä ja ollut vähän itkuinen. Syönyt vain vähän. Loppuviikko oli mennyt hienosti. Kaikkiaan paljon paremmin kuin olin ajatellut.

Viikonloppuna vauvalla lämpöä, lauantaina kuumettakin. Eilen uskoin, että on taas korvatulehdus.
Aamulla ei ollutkaan lämpöä ja vauva näytti terveeltä. Vein lapsen päiväkotiin lyhyemmäksi päiväksi ja jäin vauvan kanssa mökille.
Sairaslomapäivä, tällaisia osattiin odottaakin onneksi.

Yksi vuotta

Vauvalla oli eilen ensimmäinen syntymäpäivä.
Vuosi sitten oli kova pakkanen, pakkasta oli kestänyt poikkeuksellisen pitkään.
Lasketusta ajasta oli kahdeksan päivää.
Tuo vuodentakainen synnytys tuntuu vieläkin ihmeelliseltä asialta ja nosti ammattitaitoisten kätilöiden arvostusta omalla kohdallani - jos mahdollista - vieläkin korkeammalle.
Syntyi tutunnäköinen vauva. Lyhyt, tummahiuksinen poika.

Eilenkin pakkanen nousi kolmeenkymmeneen asteeseen. Hain leipomosta muutaman pikkuleivän, mutta muuten ei juhlittu. Viikonloppuna sitten. Lapsi toivoi, että leivottaisi keltainen kakku.

Tänään neuvolassa.
Paino 7730 g, pituus 73 cm.
Kaikki kunnossa. Kerroin, että lupaan huolestua vauvan painosta, jos koko muu terveydenhuoltojoukko huolestuu. Siihen asti en stressaa. Vauva näyttää ja vaikuttaa terveeltä. On kehittynyt hienosti.

Huiput mallit

Lauantai oli työpäivä. Pitkästä aikaa.
Kaupalla oli asiakaspäivä ja iltapäivästä muotinäytös. Lapsi ja vauva toimivat malleina, muina malleina oli tätejä, serkku, ystäviä ja tuttuja. Asiakaspäivä on koko talon jokavuotinen juttu, mukana on tuote-esittelijöitä, kosmetologeja ja muita. Kaikki liittyy teeman mukaisesti hyvään oloon.

Muotinäytös meni hienosti ja sujuvasti.
Vauva avasi näytöksen raitahaalari päällään ja paljain jaloin. Yleisö vastasi ihastuneella ja lämpimällä kohahduksella.
Lapsi oli innostunut, mutta toisaalta jännitti osallistumista. Alusta alkaen sanoin, ettei ole pakko, jos ei halua. Sai perua vaikka juuri ennen omaa vuoroa. Lapsi uskalsi kuitenkin mennä, ensimmäisellä kierroksella jännitti, eikä uskaltanut paljoa liikkua, seuraavilla kierroksilla käveli niin kuin oli harjoiteltu.
Takahuoneeseen vaatteiden vaihtoon mennessä oli riemuissaan, kun uskalsi.
Oli hyvä, että siitä tuli positiivinen esiintymiskokemus.

Esiintyminen on vaikea laji. Omalla kohdalla muistan vain hyvin vähän miellyttäviä esiintymistilanteita.
Lapsia en aio pakottaa ollenkaan esiintymään. Jos itse näyttävät siltä, että ovat kiinnostuneita esiintymisestä, haluan kannustaa ja rohkaista.

Viimeinen kotiäitiviikko on alkamassa. Monta asiaa pitää hoitaa viikon aikana, työvuorolistaa ja vaatehuoltoa. Vaunuihin pari ruuvia irronneiden tilalle. Ruokaa pakkaseen työviikkojen helpotukseksi.
Juttelin naapurinmiehen kanssa aamupäivällä pihalla. Sanoin, että meilläkin hiljenee, kun aloitan työt. Työpäivät asun lasten kanssa mökillä, vapaat kotona. Myöhemmin sitten pitää katsoa, onko helpompaa asua siellä, täällä vai jossain muualla. Naapurinmies sanoi, että toivottavasti täällä.

Sana

Vauva osaa sanoa äiti.

Vanhat hiukset

Maanantai-iltana oli aika varattuna kampaajalle. Äiti varattu vahtimaan lapsia.
Varttia ennen lähtöä, kesken iltapuuron syönnin, vauva oksensi. Tuntui vähän lämpimältäkin, mittasin kuumeen: 38,4 astetta.
Suunnitelma muuttui, kampaajalle menikin äiti minun sijaan.
Äiti tarjoutui kyllä jäämään sairastelusta huolimatta, mutta halusin jäädä kotiin.

Vauva parantui yhdessä yössä. Eilen ei taudista jälkeäkään, eikä ainakaan vielä meissä muissa mitään oireita. Tiistain kerho jäi väliin, eikä vauva päässyt tutustumaan päiväkotiin. Ensi viikolla on monta tutustumispäivää.

Aamulla muistin tenavatuvan ja sain lähdettyä lasten kanssa. Oli jo pakko keksiä jotakin, vieläkin kovat pakkaset. Lauhempaa silti jo, nyt -24. Aurinkoinen päivä, ulkona uskomattoman kaunista.

Vaalit

Kävin äänestämässä. Ei mikään pikkujuttu siinä suhteessa, että piti ajaa 100 kilometriä äänestyspaikalle ja takaisin. Ei ollut sopivaa hetkeä ennakkoäänestyksen aikaan.
Pian jännitys alkaa. Aikani jännittävimmät presidentinvaalit.

Pakkasta lähelle 30 astetta. Ulos kaipaisi, lapsi ainakin. Monen päivän sisäleikit purkautuvat välillä kiusantekona.

Vauva on oppinut kiipeämään tuolille ja tuolilta pöydälle. Yrittää nojatuolia pitkin ikkunalaudalle ja niin edelleen. Näyttää huteralta ja vaaralliselta.
Huomenna illalla pääsen onneksi kampaajalle. Koska voi hyvinkin olla, että vauva aiheuttaa harmaita hiuksia.

Kakkupäivä

Kumpikin lapsi kotona. Viime yön lapsi oli mummolassa, äiti toi aamulla takaisin kotiin.
Oli saunonut ja leikkinyt, viihtynyt. Nukkui papan paikalla mummon vieressä.
Kotona halusi taas imuroida, haki itse imurin vaatehuoneesta ja kävi olohuoneen, keittiön ja käytävän läpi.
" Täällähän on kaikkeja pölyä!"

Tein lapsen toiveesta täytekakun. Oikein hyvää, välissä mansikkahilloa ja vaniljakreemiä, päällä suklaakermavaahtoa. Kaikki ainekset valmiina kaapissa, liian kylmää käydä edes kaupassa. Nyt pakkasta 32
astetta.

Vauvaa ärsytti tänään. Ei kelvannut mikään, ei halunnut syliin, ei lattialle.
Meni lopulta makaamaan lattialle mahalleen, kasvot maahan päin ja kädet poskien vieressä.
Itki hetken. Ensimmäinen raivari. Meni nopeasti ohi, olin vain vieressä ja annoin olla.
Pakkasilla ei voi nukkua päiväunia ulkona, sisällä lyhyemmät unet. Väsyneenä tulee huono mieli joskus. Aika suloinen reppana.

Siivouspäivä

Lauantaina uni loppui neljältä. Pyörin sängyssä viiteen ja sitten luovutin ja nousin ylös.
Muut jäivät nukkumaan, kun lähdin.
Muu polttariseurue odotteli jo, kun pääsin tunturiin. Hauska päivä ja ilta.
Ystävä yllättyi totaalisesti, oli aamulla lähdössä normaalisti töihin, kun kuljettaja tuli noutamaan.

Kotiin tulin sunnuntaina iltasella. Oli jo tunne, että mukava päästä kotiin. Vähän ikävä.
Väsynyt olo kahden valvotun yön jälkeen.

Tiistaina lapsella oli kerhoa. Tällä kertaa olin vauvan kanssa mukana tutustamassa päiväkotiin.
Mitä lähemmäs päivähoidon aloitus tulee, sitä enemmän tekisi mieli lykätä sitä vielä. Vauva tuntuu vielä niin pieneltä. Jos olisi mahdollisuus, menisin töihin vaikka vasta puolen vuoden päästä. Onneksi on pitkä tutustuminen päiväkotiin.

Lapsi on oudon kiinnostunut siivoamisesta. Tänään tarkoitus oli nopeasti imuroida keittiö, mutta lapsi omi imurin ja imuroi melkein koko alakerran. En kehdannut vain istua sohvalla, luutusin ja pyyhin pölyjä. Käytin mattoja ulkona, kun lapsi rullasi niitä pois alta. Viikonloppusiivous tuli valmiiksi huomaamatta.
Tekemistä, kun ei voi mennä ulos. Muutamana päivänä kovia pakkasia, tänään 28 astetta.