Ei juurikaan enää ampiaisia. Onneksi.
Kai ulkona on jo niin viileää, yöt pakkasta.
Elokuussa ystävän häissä sain tehtäväksi toimittaa parille syyskuun aikana onnellisen suhteen aakkoset.
Ajatus rakkausrunoista tuli heti.
Etsin runon joka kirjaimelle. Upposin rakkausrunoihin.
Parasta omaa tekemistä ja omaa aikaa pitkiin aikoihin.
Jotkut kirjaimet vähän vaikeampia kuin toiset, mutta jokaiseen löytyi jokin.
Esimerkiksi Ä-kirjaimeen en löytänyt runoilijaa, jonka etu- tai sukunimi olisi alkanut ä:llä, joten valitsin Märta Tikkasen. Muutamaan muuhunkin kohtaan valitsin samalla tavalla.
Ihania runoja, mahanpohjassa asti tuntuvia, syvältä riipaisevia, tunteikkaita runoja.
Vanhoja suosikkeja, uusia tuttavuuksia. Runoja tuli uniin.
Kun luin yhtä, odottamatta tuli kyyneleet.
Pieni kipinä syttyi - tekisi mieli opiskella jotakin. Tuntui hyvältä keskittyä, uppoutua johonkin.
Tänään kyllä kävi mielessä, että jos haluaisi asua ulkomailla, olisi siihen hyvää aikaa jossakin vaiheessa seuraavien kolmen vuoden aikana. Sitten lapsi aloittaa esikoulun.
Mitään ulkomaille muuttoa ei ole suunniteltu, joskus haaveiltu vähän. Suunnitelma elää - päivittäin.
Omassa päässä aloitettu omakotitalosuunnitelmakin on jo hyvässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti