torstai 2. kesäkuuta 2011

Ilta kävelyllä

On jo kesäkuu. Tänään paistoi aurinkokin iltapäivästä.
Miehellä viimeinen koulupäivä. Neljä päivää kesälomaa ja sitten harjoitteluun.
Mies tuli koulusta, lapsi heräsi päiväunilta ja menimme kaikki kävelylle kauppaan.

Matkalla tuli vastaan Ilta ja jututti lasta. Ihana pian 85-vuotias nainen.
Nauratti lasta, ja kun lapsi innostui ja pomppi ilmaan, pomppi Iltakin.

Lapsi osaa sanoa selvästi oman nimensä. Yleensä kertoo sen reippaasti, kun kysytään ja silloinkin kun ei kysytä.
A i n a  aikuinen, joka nimeä kysyy, tarkistaa sen vielä minulta. Minua se vähän ihmetyttää. Ehkä se lapsen nimi on sitten vielä erikoisempi ja oudompi monelle, kuin mitä ajattelen. Tuntuu tyhmältä sanoa juuri samat kirjaimet juuri samalla äänensävyllä peräjälkeen lapsen kanssa. Kaikuna. Lapsi usein kertoo aikuisille myös, että on iso poika ja osaa puhua. Vielä ei ainakaan näytä harmittavan, että aikuinen kääntää katseen minua kohti kysymysmerkkinä, kun lapsi vastaa nimensä. Toivottavasti ei alakaan harmittaa.

Pyykkivuori valloitettu vihdoinkin. Tuntui kevyemmältä.
Meni noin puoli päivää, kunnes oli taas kunnon kasa pyykkiä kylppärin lattialla.

Miehen kanssa mietitty asuntoasioita, pyöritelty vaihtoehtoja, ennustettu ja kuviteltu. Aika näyttää, kun malttaisi odottaa. Kesän reissuja myös hahmoteltu. Lähinnä, miten kuljetaan ja kuinka pitkäksi aikaa.

Ennen nukkumaanmenoa koko perhe makoili hetken sängyllä. Lapsi viihdytti lausumalla loruja. Hyviä äänenpainotuksia ja hienoa tulkintaa. Halusi aina vielä yhden, kun pääsi vauhtiin. Lorut on se juttu. Pitkän aikaa lapsi on halunnut joka ainoa ilta, että luen Pitkät on illat -lorun. Ei tarvitse paljoa kirjaan katsoa, kun sitä lorua luettelee - alkaa tulla selkäytimestä.

Vauva nukahti aikaisin yöunille. Heräsi vähän aikaa myöhemmin. Kalasteli hymyjä, oli tyytyväinen ja hyväntuulinen. Väsymys painoi silmäluomia, mutta hymy ei hyytynyt. Niin pieni vauva, ei vielä kovin paljoa osaa eri asioita. Mutta osaa ottaa tiukasti kädestä kiinni, kun yrittää nukahtaa. Haluaa, että pidetään kädestä kiinni ja ollaan lähellä.
Vauva osaa jo näppärästi kääntyä mahalleen. Osaisi sen unissaankin, ja yrittää niin tehdäkin välillä.

Huomenna aamupäivästä Ruotsiin hoitamaan nettiyhteyttä kesäkotiin. Sieltä saa paremman yhteyden kuin suomalaisilta operaattoreilta, hinnassakin voittaa.

Uni, tule jo.

Ei kommentteja: