Lintuja repussa

Miehen metsästysreissu meni hyvin, tuliaisiakin tuli - lintujen lisäksi miehen ystävän vaimo lähetti purkillisen säilöttyä kesäkurpitsalaattia. Linnuista tarjotaan vanhemmille ruokaa jossain vaiheessa, kun työt ja vapaat menevät sopivasti.

Viikonloppu lasten kanssa meni hyvin. Onnistuin pitämään hyvän asenteen läpi viikonlopun.
Asenteesta se on kai paljon kiinni. Mukavia hetkiä oli paljon.
Pakko totutella myös, ei enää pitkästi, kun miehen viikkoreissut alkavat.

Vauvalle ei ruoka maistunut pariin päivään. Suussa jotain pieniä rakkuloita, mutta muuten vauva terveen oloinen. Yöunia nukkui vain kainalossa, tiukasti kiinni minussa. Pari iltaa sain imettää koko ajan, ei mikään muu kelvannut, ei edes tutti. Tänään on ruoka maistunut taas normaaliin tapaan.
Lapsikin söi tänään ihmeellisen paljon. Tein elämäni ensimmäiset kaalikääryleet. Lapsi söi ainakin viisi.
Hyvää oli meidän muidenkin mielestä.

Vauva ryömii kovaa vauhtia. Yrittää mennä lapsen huoneeseen. Konttaaminen on kai vielä niin hidasta, että se on jäänyt. Lapsella ja vauvalla on uskomattoman samanlaiset äänet. Jos kuuluu vain jotain ääntelyä, ei sanoja, ei voi tietää kumpi juttelee.
Ennen kuin vauva syntyi, mietin usein sisarussuhteita. Kuinka hienoa olisi, jos lapsi ja vauva olisivat läheisiä ja heistä olisi seuraa toisilleen. Olisi joku, jonka kanssa kasvaa. Veljeyttä.
On tullut täytenä yllätyksenä, että lapsista on toisilleen niin paljon seuraa jo nyt. Lapselle vauva on todella tärkeä. Kysyy aina ensimmäisenä vauvasta ja huomioi vauvaa erityisesti.
Tänäänkin lapsi tuli päiväunilta unisena, ja innostuneesti ja ilahtuneesti alkoi heti jutella vauvalle.
Muut saavat yleensä odottaa, että lapsi saa herättyä rauhassa.
Vauva voi olla juuri vaipumassa uneen, mutta jos jostain kuuluu lapsen pikkuaskelia, vauva räväyttää silmänsä auki.
Ovat toisilleen jotain, mihin muut eivät koskaan pääse.

Ensi viikonloppuna on lasten serkun ristiäiset. Harmittaa, ettei päästä.

Eilen ja tänään on ollut lämpimiä syyspäiviä. 15-20 astetta.
Paljon ulkoilua.