Isänpäivä

Sunnuntai ja isänpäivä.
Lapsi herätti isän laululla ja lahjalla. Paketissa termosmuki.
Lapsi oli tehnyt kotona tehdyn kortin lisäksi kortit myös päiväkodissa ja seurakuntakerhossa.
Miehen lempiaamiaiseen kuuluu croissantit. Unohdin ostaa valmistaikinaa, jouduin tekemään croissantit alusta loppuun itse. Maku oli ihan hyvä, rakenne jotain muuta.

Viikko meni jotenkuten.
Flunssa iski kunnolla, olin kipeämpi kuin pitkiin aikoihin.
Lapset ja pakolliset asiat hoidin, muuten yritin vain selviytyä.
Tuntuu, että sairastaminen olisi ihan siedettävää, jos olisi mahdollisuus lepoon.


Postilaatikkoon oli ilmestynyt alkuviikosta kutsu:

     "Kutsumme teidät kylän uudet asukkaat syyskokoukseen. Kokouksen yhteydessä juomme tervetuliaiskahvit."

Kyläseuran kokoukseen oli erikseen kutsuttu kaikki lähiaikoina muuttaneet asukkaat.
Menin kokoukseen vauvan kanssa.
Kaikki esittäytyivät vuorotellen ja uudet asukkaat saivat kukan ja kyläkauppiaalta tikkareita.
Kokouksessa oli vähän käsiteltäviä asioita. Kiinnostava asia oli ensi kesänä kylätalon pihalle tuleva leikkipuisto.

Äiti ja isä tulivat tänään kotiin. Ovat olleet viikon Kairossa tädin miesystävän luona.
Sisko on ollut kotona ja paljon apuna meille. Oli pari yötä meillä ja yhden yön olin lasten kanssa lapsuudenkodissa.

Leivoin lapsen kanssa kakun papalle. Kakku mukana lähdin ajamaan lasten kanssa vanhempien luokse.
Lahja unohtui kotiin ja käännyin takaisin. Ihan vähän ennen kotia ajoin elämäni ensimmäistä kertaa poron päälle. Kauhea tunne, kun tokka juoksi pimeästä metsästä suoraan eteen ja tajusin, että törmään. Poro mätkähti keulaan oikealle. Kauhea tunne.
Vauhtia oli enintään 45 km/h, mutta siltikään en ehtinyt pysähtyä ajoissa.

Ensin luulin, että poro juoksi metsään. Nousin autosta ja katsoin. Autoon ei tullut mitään, vain pieni tuppo karvaa. Poroa ei näkynyt. Kun ajoin uudelleen ohi, näin poron ojassa. Se makasi aivan tien vieressä, hengitti. Sanoin lapselle, että poroa sattui. Onneksi lapsi ei aivan kaikkea ymmärtänyt.

Kun olin ilmoittanut kolarista ja istuin autossa odottamassa, tunsin, että oikeasti olisi minun velvollisuus lopettaa poro.
En pystynyt.