Rakkausrunoja

Ei juurikaan enää ampiaisia. Onneksi.
Kai ulkona on jo niin viileää, yöt pakkasta.

Elokuussa ystävän häissä sain tehtäväksi toimittaa parille syyskuun aikana onnellisen suhteen aakkoset.
Ajatus rakkausrunoista tuli heti.
Etsin runon joka kirjaimelle. Upposin rakkausrunoihin.
Parasta omaa tekemistä ja omaa aikaa pitkiin aikoihin.
Jotkut kirjaimet vähän vaikeampia kuin toiset, mutta jokaiseen löytyi jokin.
Esimerkiksi Ä-kirjaimeen en löytänyt runoilijaa, jonka etu- tai sukunimi olisi alkanut ä:llä, joten valitsin Märta Tikkasen. Muutamaan muuhunkin kohtaan valitsin samalla tavalla.
Ihania runoja, mahanpohjassa asti tuntuvia, syvältä riipaisevia, tunteikkaita runoja.
Vanhoja suosikkeja, uusia tuttavuuksia. Runoja tuli uniin.
Kun luin yhtä, odottamatta tuli kyyneleet.

Pieni kipinä syttyi - tekisi mieli opiskella jotakin. Tuntui hyvältä keskittyä, uppoutua johonkin.
Tänään kyllä kävi mielessä, että jos haluaisi asua ulkomailla, olisi siihen hyvää aikaa jossakin vaiheessa seuraavien kolmen vuoden aikana. Sitten lapsi aloittaa esikoulun.
Mitään ulkomaille muuttoa ei ole suunniteltu, joskus haaveiltu vähän. Suunnitelma elää - päivittäin.
Omassa päässä aloitettu omakotitalosuunnitelmakin on jo hyvässä vaiheessa.

Kutsumattomia vieraita

Jo alkukesästä huomasi, että jossakin lähellä on ampiaispesä. Yhtenä epäilyksensä oli, että pesä on ilmastointikanavassa.
Surinaa kuului milloin mistäkin. Yläkerran vessasta, liesituulettimesta ja takasta.

Eilen vaunuissa oli hyönteisverkon sisäpuolella ampiainen, vauva heräsi sen surinaan. Tänäänkin piti siirtää vauva sisälle nukkumaan, kun niitä pyöri vaunujen ympärillä.
Ulkona on jo viileää, yöllä pakkasta. Kohmeisia ampiaisia lentää sisälle takasta. Ei auta, että pelti ja luukut ovat kiinni. Menevät onneksi suoraan takasta olohuoneen ikkunalle, johon ne on helppo lätkäistä. Joka päivä monta ampiaista. Lentävät kummallisen hitaasti ja muutenkin oudosti. Kai se kylmä tekee.

Kukaan ei ole, ainakaan vielä, saanut yhtään pistoa.
Pikkuhiljaa jo odottaa pakkasia.

Lauantaisaunassa nelistään

Lauantai-iltaa perisuomalaiseen tapaan.
Koko perheen sauna, jonne vauva pääsi ensimmäistä kertaa mukaan. Viihtyi hyvin sylissä alalauteen lämmössä.

Hain postista eilen Huuto.netistä hankitun Ergo-kantorepun. Eilisen ja tämän päivän perusteella loistava hankinta. Aamulla sain tehtyä pyykkihuoltoa samalla, kun vauva nukkui aamutorkkuja repussa.
Ihana onnentunne, kun söin aamupalaa lämpöinen nukkuva vauva selässä.

Mainoksista

" Leissumiestä vaisto... älä kysy minnee johtaa..."

Lapsi haki aamupalalla ruisleipää leipälaatikosta ja hyräili.
Eilen kaupassa käveli Gainomax-juomatölkin ohi.

" Äiti, tämä on apinajuomaa!"

Purkin kyljessä ei ole apinan kuvaa, apina näkyy tv-mainoksessa.

Lapsella on uskomaton muisti. Lapsilla kai yleisestikin.
Kesällä ei katsottu televisiota, mutta nyt selkeästi huomaa, että katsotaan.

Ja välillä, vaikkei katsottaisikaan, tv on turhaan taustalla auki.

Ylhäällä

Vauva alkoi eilen ottaa pienen pieniä askeleita tukea vasten.
Piti laskea pinnasängyn pohjaa, kun vauva yritti roikkua vaarallisesti reunan yli.

Ihana hienosti kehittyvä vauvani. En ikinä toivoisi, ettei vauva kasvaisi ja kehittyisi.
Mutta jos tätä aikaa saisi säilöttyä jotenkin, että voisi välillä palata.

Illanviettoja

Vauva on täyttänyt jo 7 kuukautta.
Maanantaina vauva nousi tukea vasten seisomaan. Tai miestä vasten oikeastaan.
Nyt vauva ei yritä kaiken aikaa nousta seisomaan, vaan aina välillä havahtuu ja muistaa harjoitella.
Tänä aamuna kaatui pari kertaa lapsen tuolin kanssa, ei ollut tarpeeksi tukeva tuoli.

Perjantaina veli tuli käymään, oli menossa mökille. Siellä oli mukavaa ohjelmaa, pubissa stand up -show.
Kuulosti niin hauskalta, sanoin miehelle, että lähteä mukaan.
Viikonloppu kotona lasten kanssa meni hyvin. Lauantai-iltana sain lapset ajoissa nukkumaan, paistoin itselle lohta ja tein salaattia, lämmitin saunan ja otin yhden saunajuoman. Pidin takassa tulia. En valvonut itsekään myöhään.

Eilen lapsella oli taas seurakunnan kerhoa. Tällä kertaa sanoi illallakin, että oli mukavaa. Toivottavasti ensi viikolla olisi päiväkodin kerhoakin samana päivänä. Sinne pitäisi soittaa uudelleen, ovat ehkä meidät unohtaneet. Kotiintulomatkalla kävin vaatekaupassa. Käyn siellä kaupassa aina, kun olen asioita hoitamassa sillä kylällä. Omistaja on jo aika iäkäs, ja osa myytävistä tavaroistakin. Ostin vauvalle kaksi pipoa ja itselle talvilakin. Lakkini lapussa lukee Made by Isohella Oy Finland. Pari vuotta sitten ostin lapselle talvilakin, jossa oli markkahinta. Tästä omastakin oli markkahintalappu otettu pois.
Ei siis edellistä sesonkia, eikä sitä edellistäkään. Hieno silti, onneksi löysin.

Mies meni aamulla tien poskeen odottamaan linja-autoa. Koulun matka, viimeinen yhteinen juttu samalla porukalla. Tulee huomenna takaisin. Ensi viikko on vapaata, sitten opiskelu jatkuu.

Äiti oli suunnitellut työporukalle virkistyspäivää. Rentoa illanviettoa ja ohjelmaa.
Ensin olin varma, etten osallistu. Vauva on niin kiinni minussa ja pidin sitä jotenkin mahdottomana ajatuksena. Kerroin miehelle, kuinka työkaveri oli pettynyt, etten lähde. Mies kehotti lähtemään tai ainakin miettimään asiaa. Voi olla, että menenkin.

Seurakunnassa

Lapsella oli eilen seurakunnan kerhoa. Meni innoissaan ja aivan selvästi oli ollut mukavaa, kun menin hakemaan. Kotona kuitenkin sanoi aina, kun kysyttiin, ettei ollut mukavaa. Eikä halunnut mennä uudestaan, ei leikkinyt kenenkään kanssa, eikä siellä tehty mitään.
Iltapäivällä pidin vauvaa sylissä ja leikin, lapsi tönäisi vauvaa. Ensimmäistä kertaa oli niin selkeästi mustasukkainen. Juttelin vähän lapsen kanssa, oli kuitenkin ollut vähän jännittävää mennä pitkästä aikaa yksin kerhoon ja lapsi olisi halunnut, että olisin tullut vauvan kanssa mukaan.
Illalla jo halusi mennä taas ensi viikolla kerhoon.
Antoi isälleen omenan ja sanoi "siunaa".

Pikku hiljaa olen miettynyt uskontoasioita. Lapsi ja vauva on kastettu, ja sitä myöten kai päätetty, että uskonto on jonkinlainen osa elämää. Kirkko tai uskonto ei arkielämässä näy lainkaan. Nyt lapsi alkaa olla sen ikäinen, että jos rutiiniin ottaisi iltarukouksen, sen aika voisi olla.
Ei siitä ainakaan haittaakaan olisi, se ei vain ole tullut luontevasti nukkumaanmenoon mukaan.
Ehkä se toisi lapselle turvallisuuden tunnetta ja rauhallista mieltä.

Jotenkin hidas ja tehoton päivä tänään. Paljon tehtyjä kotitöitä, mutta ei näy missään. Vauva ei halunnut nukkua vaunuissa ulkona päiväunia, sisällä unet jäivät vähän lyhyemmäksi. Illalla vauva oli itkuinen ja väsynyt.
Omakin olo on tällaisen päivän jälkeen aika väsynyt.

Herkkuruokaa

Eilen aamupäivällä vein lapset koiranäyttelyyn. Ensimmäinen kerta itsellekin.
Lapsi oli tosi hienosti, oli niin kiinnostunut.
Sieltä kaupan kautta kotiin. Lapsi haluaa nykyään aina mennä kaupassa kassalla pakkaamaan ostoksia.
Odotellessa omia ostoksia auttaa toisten asiakkaiden tavaroiden pakkauksessa. Katselee ja kyselee muiden ostoksista.

Tänään lasten serkkupojan ristiäiset, joihin ei nyt voitu lähteä. Iltapäivällä tuli tekstiviesti.
Hyvin valittu nimi, sopii hienosti. Kolmas nimi perinteen mukaan, sama kuin lapsella ja vauvallakin toisena nimenä.

Vanhempien kanssa on ollut puhetta siitä, että tulevat meille syömään jossain vaiheessa. Eilen illalla äiti ehdotti tätä päivää. Meille sopi hyvin.
        
          Alkuruoka:
          Jyväleivän päällä avokadoa,
          tuorejuustosta, creme fraichesta ja kylmäsavulohesta
          tehtyä tahnaa
          ja kylmäsavulohiviipaleita

          Pääruoka:
          Riekkoa ja telkkää
          Kanttarellikastiketta
          Uunijuureksia ja paahdettua valkosipulia
          Juustolla täytettyjä uunitomaatteja

          Jälkiruoka:
          Omenamurupaistos ja vaniljajäätelöä
          Lakkaviini
         
En ollut ennen tehnyt riekkoa tai telkkää, mutta hyvin onnistui. Uskallan tehdä vastakin.
Linnuissa oli voimakas riistan maku. Yllätys, että telkkää ei juuri erottanut riekosta, eikä se hävinnyt maussa riekolle. Mies oli syönyt ystävänsä luona täytettyjä tomaatteja ja tykästynyt. Miehen ohjeilla tehtyjä tomaatteja täytyy tehdä toistekin.

Sunnuntai on usein pitkä päivä. Tyhjä, pitkä päivä.
Tämän sunnuntain ilta ihana. Usean ruokalajin valmistaminen, kattaminen, touhuaminen, jutteleminen, nauraminen, kukkakimpun kokoaminen, ruoan onnistumisen jännittäminen ja nauttiminen toi juuri sitä jotakin tarpeellista tähän päivään. Yhdessä valmistettu ja rakkaiden kanssa nautittu ruoka kannattaa aina.

Yömyssyksi tilkka jälkkäriviiniä.

Vauvan neuvola

Paino 6460g ja pituus 66cm. Pää 43,8cm.
Painoa siis tullut lisää mukavasti, vaikka käyrän mukaan saisi tulla enemmän.
Kerroin neuvolatädille, että tuntuisi kyllä vaikealta syöttää vauvaa tätä enempää.
Aamuin illoin isot lautaselliset puuroa, reilu desi lounasta ja päivällistä, vähän hedelmää välipalaksi.
Ja tietysti maitoa.
Onneksi neuvolatäti oli samaa mieltä, eikä painoa tarvitse tarkkailla.
Korttiinkin kirjoitti: "Painoa tullut kivasti, äidillä ei huolta."

Seuraavalla kerralla ryhmäneuvola. Kuulostaa mukavalta, sellaisessa ei olla ennen käyty.

Lapsi on halunnut olla tänään paljon sylissä. Paljon paijailua, haleja ja suukkoja.
Meni nukkumaan helposti ja hyvissä ajoin, mutta heräsi pari kertaa illasta pahoihin uniin.

Hyvän päivän jätteet

Tänään hyvä päivä. Tekemättömät työt huutelivat, sain tehtyä paljon.
Järjestelyä siellä ja täällä, silti moni paikka huutaa vielä järjestelyä.
Yläkerran aulassa edelleen epämääräinen kasa syys- ja talvivaatteita, peittoja, tyynyjä, villasukkia, lapasia, juhlamekkoja ja avaamattomia jätesäkkejä.

Iltapäivästä koko perheen voimin ruokakaupassa. Suunnittelin ruoat moneksi päiväksi eteenpäin ja ostimme kerralla isommat ostokset. Jospa se helpottaisi arkea ja olisi taloudellisempaakin.
Ajattelin tehdä vauvan soseita huomenna, mutta huomisen iloksi teinkin jo tänään illasta - pakkaseen päärynä- ja sei-kasvissosetta.

Jo pitkään omatuntoa on painanut hävyttömän huono jätteiden lajittelu. Oikeastaan olematon.
Tänään tuli nyt tai ei koskaan -olo. Aina takaraivossa on ollut ajatus, että fiksun ihmisen pitäisi ja olisi velvollisuus lajitella ja kierrättää. Tein tilaa keittiöaltaan alle ja kylmään eteiseen, kullekin jätteelle oma paikkansa. Systeemi elää sitä mukaa, kun se käytännössä näkyy toimivan parhaiten.
Tärkeintä, että tuli aloitettua.

Huomenna neuvolaan. Alunperin aika oli jo pari viikkoa sitten, ensin ei käynyt meille ja sitten neuvolatäti sairasti. Toisen lapsen kanssa ei tunnu haittaavan, vaikka neuvola-ajat siirtyvät pariin otteeseen. Vauva syö ja kasvaa, näyttää terveeltä ja iloiselta.

Lintuja repussa

Miehen metsästysreissu meni hyvin, tuliaisiakin tuli - lintujen lisäksi miehen ystävän vaimo lähetti purkillisen säilöttyä kesäkurpitsalaattia. Linnuista tarjotaan vanhemmille ruokaa jossain vaiheessa, kun työt ja vapaat menevät sopivasti.

Viikonloppu lasten kanssa meni hyvin. Onnistuin pitämään hyvän asenteen läpi viikonlopun.
Asenteesta se on kai paljon kiinni. Mukavia hetkiä oli paljon.
Pakko totutella myös, ei enää pitkästi, kun miehen viikkoreissut alkavat.

Vauvalle ei ruoka maistunut pariin päivään. Suussa jotain pieniä rakkuloita, mutta muuten vauva terveen oloinen. Yöunia nukkui vain kainalossa, tiukasti kiinni minussa. Pari iltaa sain imettää koko ajan, ei mikään muu kelvannut, ei edes tutti. Tänään on ruoka maistunut taas normaaliin tapaan.
Lapsikin söi tänään ihmeellisen paljon. Tein elämäni ensimmäiset kaalikääryleet. Lapsi söi ainakin viisi.
Hyvää oli meidän muidenkin mielestä.

Vauva ryömii kovaa vauhtia. Yrittää mennä lapsen huoneeseen. Konttaaminen on kai vielä niin hidasta, että se on jäänyt. Lapsella ja vauvalla on uskomattoman samanlaiset äänet. Jos kuuluu vain jotain ääntelyä, ei sanoja, ei voi tietää kumpi juttelee.
Ennen kuin vauva syntyi, mietin usein sisarussuhteita. Kuinka hienoa olisi, jos lapsi ja vauva olisivat läheisiä ja heistä olisi seuraa toisilleen. Olisi joku, jonka kanssa kasvaa. Veljeyttä.
On tullut täytenä yllätyksenä, että lapsista on toisilleen niin paljon seuraa jo nyt. Lapselle vauva on todella tärkeä. Kysyy aina ensimmäisenä vauvasta ja huomioi vauvaa erityisesti.
Tänäänkin lapsi tuli päiväunilta unisena, ja innostuneesti ja ilahtuneesti alkoi heti jutella vauvalle.
Muut saavat yleensä odottaa, että lapsi saa herättyä rauhassa.
Vauva voi olla juuri vaipumassa uneen, mutta jos jostain kuuluu lapsen pikkuaskelia, vauva räväyttää silmänsä auki.
Ovat toisilleen jotain, mihin muut eivät koskaan pääse.

Ensi viikonloppuna on lasten serkun ristiäiset. Harmittaa, ettei päästä.

Eilen ja tänään on ollut lämpimiä syyspäiviä. 15-20 astetta.
Paljon ulkoilua.

Häät ja jälkipuinti

Viime viikonloppu kouluaikaisen ystävän häissä tunturissa.
Lapset olivat mukana juhlissa vähän aikaa, ruokailun puolessa välissä vein mökille mummon ja papan luo.
Sain keskittyä ihanan tunnelmallisiin ja herkkiin häihin rauhassa miehen kanssa.
Rentoa ohjelmaa oli sopivasti, muutama ihana puhe, kaunisääninen naislaulaja sai liikutettua kirkossa ja juhlassa.
Juhlapaikalla jokaiselle oli merkitty paikka männyntaimella, johon oli vieraan nimen lisäksi liitetty istutusohje.
Neljä tainta on vielä istuttamatta, huomenna pitäisi. Männyt istutetaan tämän talon pihalle myös muistoksi meistä ja tästä ajasta, kun asumme täällä.

Koko kesänä ei ole käyty "kotona".
Kaupantäti kassalla sanoi, että on ollut ikävä. Tuntui hyvältä käydä. Vähän kaipaisi jo takaisin välillä.
Jäimme mökille pariksi ylimääräiseksi yöksi.

Mies on tämän viikonlopun ystävänsä luona pohjoisessa. Metsästysretkellä hanhia jahtaamassa.
Olen lasten kanssa kotona. Lupasin lapselle, että huomenna tehdään jotakin mukavaa.
Vauva nukkui viime yön rauhattomasti. Katsoin suuhun ja ien on ylhäältä punainen ja turvonnut.
Toivottavasti tuleva yö menee paremmin, muuten on rankka päivä huomenna - lapsi herää aamulla varhain joka tapauksessa.