Lapsi täytti eilen kolme vuotta. Syntymäpäiväsankari.
Kasvoi parissa päivässä taas paljon isommaksi.
Juuri, kun ihmettelin isoa poikaa, lapsi tuli syliin ja nukahti siihen.
Esikoiseni, maailman iloisin poika. Elämäni mullistavin asia. Näyttää kolme sormea, kun kysyy, kuinka monta vuotta on.
Lakastaa hilveästi äitiä, isiä ja vauvaa. Ja on meille äärettömän rakas.
Seurakuntakerhossa oli eilen laulettu onnittelulaulu ja lapselle oli laitettu kruunu päähän. Lapsi oli saanut kortin ja valita pienen lahjan. Lähtiessä kerhotäti kehui, että lapsi oli ollut todella hienosti ja ihanasti.
Vihkoon oli tullut merkintä:
" Reipas poika ja voi miten pitkäjänteisesti osaa palapelejä rakentaa - keskittyy ja saa valmiiksi."
Hieno poika. Hieno kerhotätikin, kun muistaa antaa hyvää palautetta, kun on aihetta.
Olen ylpeä.
Synttärijuhlat sunnuntaina. Kysyin lapselta, mitä haluaa tarjottavan. Lapsi haluaa juustokakkua, ei keksinyt mitään muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti