Maanantaiaamuna varhain mies lähti toiselle paikkakunnalle kouluun. Tulee perjantaina kotiin.
Tähän asti on kotona mennyt hyvin.
Maanantaina menin lasten kanssa iltapäivästä mökille yöksi, tiistaina lapsella oli koko päivän kerhoa. Iltapäivästä kotiin.
Tänään kävin lasten kanssa seurakuntatalolla tenavatuvalla, pari tuttua äitiä lapsineen ja muutama, joita en ennestään tuntenut. Lapsi sai leikkiseuraa.
Lapsen on ollut välillä vaikea saada unta päiväuniaikaan.
Päiväunet on siirretty myöhempään, mutta siltikään ei aina meinaa uni tulla.
Tänään nukahti nopeasti ja nukkui pitkään.
Söin lounaan ja sain nukutettua vauvan kainaloon. Ehdin nukkua itsekin kunnon torkut.
Lapsi käyttäytyi koko illan ihanasti. Oli hellä vauvalle ja silitteli minua. Rakensi legopalikoista kukkia, ojensi ne juhlallisesti ja halusi tanssia. Halaili ja suukotteli, hymyili.
Ajatuksissa tuttavien perhe, jossa on surua. Sitä on osattu odottaa, mutta tuntuu epäreilulta ja niin surulliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti