Leikkikavereista ja koti-ikävästä

Leikki on lapsen työtä.

Tässä kylässä on vain muutama lapsi. Tunturissa lapsiperheitä ja harrastuksia oli mukavasti. Leikkikavereita hyvin. Välillä mietityttää, että oliko oikein viedä lapselta ne mahdollisuudet.
Toisaalta lapsi on viihtynyt hyvin. On tilaa touhuta ja tutkia. Iso piha on kokonaan omassa käytössä, metsässä on hyvä olla. Kun päivähoito helmikuussa alkaa, tämäkin pulma tavallaan ratkeaa lapsen osalta.
Lapsi puhuu toisinaan kavereista. On sanonutkin, että tarvitsee pieniä kavereita.

Eilen ja tänään on ollut leikkiä. Serkku tuli kahden pienen tytön kanssa yökylään.
Serkun 2,5-vuotias tyttö on ihana ja lapselle todella mieluisa kaveri. Koko vierailuaika lapsilla tehokkaassa leikkikäytössä. Illalla pääsin saunaan serkun kanssa. Vauvakin mukana, kun ei nukkunut.

Tänään on taas kaipuu tunturiin.

Läheisyys

Tässä päivässä monta, monta hyvää hetkeä.
Heräsin aamulla varhain ja laitoin lapset lähtövalmiiksi. Äidin kyydissä kerhoon ja mökille.
Autossa jo tuli monta hauskaa tarinaa ja naurua.

Kotiin äidin työpäivän jälkeen, lapsen nukkumaanmenoaikaan. Annoin lapsen olla olohuoneessa hetken aikaa. Halusi nojatuoliin viltin alle. Sitten sain kantaa koko mytyn, lapsen viltteineen, sänkyynsä nukkumaan.

Vauva on nukutettu monena iltana pinnasänkyyn. Yöllä olen nostanut viereen, kun vauva on herännyt. Tänä iltana taas nukutin, mutta vauva keikkui ylhäällä pitkään. Sitten en halunnutkaan omaa aikaa, ei haluttanut pois makuuhuoneesta. Sammutin kynttilät ja siinä savun tuoksussa vauva nukahti viereen.
Ja kun oli jo unessa, otti käsivarresta kiinni.

Tällaisena aivan arkisena päivänä on joskus, useinkin, hyvä olo. Äiti ja isä joulun alla kiireisiä töissään, mutta silti hyväntuulisia. Radiossa puhuttiin rakkaudesta ja oivalsin jotain. Monta muutakin oivallusta. Näin lumikon, ensimmäistä kertaa. Kävin yllätysvierailulla, sain kaakaota ja lohileipää, vauva murusti leipänsä lattialle. Olisin voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.
Tänään on lapsen kanssa kerrottu monta kertaa, että rakastetaan.
Eilen yhtäkkisesti puhjennut joulustressi on vain haalea muisto.

Vauva tekee usein, että ottaa kiinni kädestä ja silittää sillä kädellä omaa poskeaan. Haluaa niin selkeästi silityksiä. Itsekin silittää pitkin käsivartta, kun imetän. Onneksi tein alusta asti niin kuin tuntui luonnolliselta ja nukuin vauvan vieressä. Tällainen läheisyys, korvaamatonta. Nyt tuntuu, etten halua luopua imettämisestä vielä pitkään aikaan.

Eilinen päivällinen

oli kanaa ja lanttukuutioita. Söin lapsen kanssa.
Ruokakriitikko iski, arvostelu oli onneksi lempeä.

" Tämä on hyvää, mutta maukasta. Maistuu koalalta, ja vähän lihalta."

Joulutorttuja

Tein lapsen kanssa joulutorttuja.
Minun tehtävä oli leikata taikinasta palaset, tehdä viillot ja lopuksi laittaa luumuhillo.
Lapsi taitteli keskittyneesti jokaisesta taikinanpalasta tortun.

Ja miten hienoja torttuja tulikin!


Vauvan päiväunien aikana minulla ja lapsella glögi- ja torttutauko kynttilän valossa.

Sormiruokaa

Joulukalenterista on tullut jännittävä hetki päivään.
Irrotan pussin narulta ja annan lapselle.
Eilen lapsi halusi tehdä hetkestä vielä vähän juhlavan:

" - Äiti, laula minulle Paljon onnea vaan.
  -  Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan... No niin, ole hyvä.
  - Taputa."


Vauvan syömiseen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota.
Vauva syö useinmiten hyvin, mutta on päiviä, jolloin ei maistu.
Nyt, kun vauva kävelee, uskon, että kulutus on vielä suurempi.
Omasta kädestä syöminen kiinnostaa. Eilen sai suolatonta jauhelihapihviä.
Tänään keitin sormin syötäväksi perunaa, kukkakaalta, kesäkurpitsaa ja jauhelihaa.
Hedelmistä vauva syö mielellään etenkin banaania.
Seitsemäs hammas oli puhjennut, ylhäällä neljä ja alhaalla kolme hammasta.

Olin eilen ja lauantaina töissä pitkästä aikaa. Mukavaa vaihtelua. Joulu- ja tammikuun aikana aion olla silloin tällöin töissä, miehen vapaapäivien mukaan. Helmikuussa varsinaisesti töihin ja lapsilla alkaa päivähoito.

Ulkona lumiukkokeli. Mies oli ollut eilen lasten kanssa ulkona pari tuntia, olivat kolanneet pihan, tehneet lumilinnan alun ja lumiukon.

Joulukalenteri

Tein yöllä yksinkertaisen joulukalenterin lapselle täti B:n idean pohjalta.
Löysin vintiltä mummon matonkuteita ja oman verhon.
Leikkasin 24 palasta kankaasta ja laitoin nauhalla pussukaksi.

Tämän aamun pussukassa oli pipari.

Loput odottavat vielä täytettä. Kiiltokuvia, tarroja ja jotain muuta pientä ajattelin hankkia.