Heräsin aamuun vaikeroiva kekäle sylissä. Vauva sairastaa. Kuumetta ja nuhaa.
Tarvitsee paljon syliä ja lämmintä hoivaa. Ja saa tietysti.
Onni äidinmaidosta, eilen ei kelvannut juuri muu kuin rinta. Kuumelääkkeen antamisen jälkeen nopeasti ruokaa, tänä aamuna hyvä annos puuroa.
Lapsikin ollut flunssainen, ilman kuumetta toistaiseksi. Energiaa tulvii, kun ei pääse ulos.
Omassa päässä sekalainen vyyhti ajatuksia. Odotan selkeää ajatusta siitä, mitä teen tulevaisuudessa.
Välillä puristava ajatus, että aika loppuu. Olisi kamalaa ymmärtää myöhään, että tätä minun olisi pitänyt tehdä. Opiskelu monen vuoden jälkeen on vaikeaa, luulisin. Sitä kohti kuitenkin.
Aikataulun määritän vain itselleni. Lapset ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti