Laitoin sohvalle matkalaukun ja yritin pakata sinne kaikkea, mitä viikon aikana tarvitsemme.
Tämä on viimeinen ilta kotiäitinä. Huomenna palaan töihin.
Tuntuu lopulliselta ja vähän ahdistaa, vaikka työ on mukavaa.
Vauva on elänyt tähän asti koko ajan niin lähellä. Napanuoraa kiristää.
Kuin ennustuksena tulevasta heräsin aamulla paita maidosta kastuneena.
Nämä kirjoitin muistiin reilu viikko sitten. Olin oikein hermostunut edellisenä iltana ennen päivähoidon aloitusta. Viime viikon maanantaina vein lapset päiväkotiin. Riisuin vauvalta ulkovaatteet ja laskin maahan, vauva käveli suoraan reippaasti muiden lasten joukkoon. Ei pitkiä hyvästejä, ei kyyneleitä. Kai olin jännittänyt koko asian etukäteen, ei tuntunutkaan pahalta lähteä päiväkodista töihin. Ennustin painavaa syyllisyyttä ja palan kurkkuun. Oli valtava helpotus, että sellaista ei tuntunutkaan.
Lapsi oli onnellinen, halusi jäädä liukumäkeen, kun iltapäivällä tulin hakemaan. Ensimmäisenä päivänä vauva oli ollut paljon sylissä ja ollut vähän itkuinen. Syönyt vain vähän. Loppuviikko oli mennyt hienosti. Kaikkiaan paljon paremmin kuin olin ajatellut.
Viikonloppuna vauvalla lämpöä, lauantaina kuumettakin. Eilen uskoin, että on taas korvatulehdus.
Aamulla ei ollutkaan lämpöä ja vauva näytti terveeltä. Vein lapsen päiväkotiin lyhyemmäksi päiväksi ja jäin vauvan kanssa mökille.
Sairaslomapäivä, tällaisia osattiin odottaakin onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti