Mielessä muutoksia

Elämä on täyttä. Työn, päivähoidon, ruoan, pyykin ja leikin jälkeen ei jää paljoa aikaa muulle, ei blogillekaan.
Muutama vapaapäivä. Tulimme mökiltä vanhaan mummolaan torstai-iltana, koska lapsi toivoi.
Oli onnellinen omista leluista ja omasta sängystä.
Minustakin tuntui kotoisalta.
Lapsi halusi mennä lepäämään omaan huoneeseen omaan sänkyyn ja nukahti pian. Perjantaina tulikin kuumeeseen. Korkeaa kuumetta pari päivää, tänään jo parempi.
Osasi nauttia sairastamisen hyvistä puolista: herkuista ja hoivasta. Raahautui väsyneenä keittiöön pöydän ääreen syömään vanukasta ja säikähti pikkuveljen lähestymistä.

" Äiti, O tulee ja sillä on pitkät kädet!"

Koti on nyt mietinnän alla. Tänään uskon, että kodiksi tulee rivitalokaksio.
Suunnitelma elää, todella toimivia vaihtoehtoja ei taida olla.
Kaksiossa on puolensa, se on upouusi ja pohja toimii. Neljäkymmentä neliötä on vain aika vaikea tila omakotitalon jälkeen.
Suunnittelin aamulla sänkyjä ja niiden paikkoja. Tuunaan ehkä vauvalle sängyn vanhasta keltaisesta vuodevaatelaatikosta. Pinnasänkyä ei varmaan kannata uuteen asuntoon edes tuoda, siinä ei ole nukuttu juurikaan tähänkään asti.

Yksivuotiasta ei kai kuulu enää sanoa vauvaksi. Pieni nukkui eilen sohvalla ja näytti jo isolta.
Yöllä vieressä tuntuu kuitenkin ihanan pehmeältä ja pieneltä vauvalta.

Pieni on oppinut antamaan suukon moiskauksen kanssa. Osaa sanoa ei ja puistaa päätään.
Hyvin alkanut päivähoito sujuu ihan hyvin vieläkin, mutta pieni jää itkemään joka kerta.
Jo päiväkodin portilla ottaa tiukemmin kiinni ja näyttää surulliselta.
Aamuherätys on nykyään entistä aiemmin, että ehdimme olla yhdessä. Illalla on niin vähän aikaa.

Ulkona on aurinko, kevät parhaimmillaan.
Sisällä jotenkin alakuloista. Paljon ajatuksia, ehkä epätietoisuus vaivaa.

Kaikki menee ihan hyvin.