Aamun aloitin lääkäriasemalla - paha hammassärky oli onneksi poskiontelontulehdus.
Iltapäivän aikana valuin pikkuhiljaa mökiltä kotia kohti. Välillä teet, mehut ja pullat kahvilassa.
Kuivalihamaistiaiset vanhempien luona.
Sisko tuli mukaan vanhempien luota ja lupasin viedä illalla kavereidensa luo.
Vein siskon samalle tielle, missä itse olin kymmenen vuotta sitten usein käymässä kaverin luona.
Nostalginen tunnelma.
Meilläkin samanlainen tiivis, lämmin kaveripiiri. Elämä oli huoletonta, ihanaa.
Sellaisia ystävyyssuhteita voi luoda vain nuorena.
Kaikki ne ihanat tyypit, kaverit joihin oli täysi luotto aina. Kumppanuutta.
Sitten väistämättä elämä kuljettaa eri suuntiin. Kaikki ovat menneet minne ovat menneet.
Kaikki, mitä on sen jälkeen tullut - ihania juttuja, huonoja juttuja - on sitä, mitä on pitänytkin tulla.
Välillä tulee pieni hetki, ja kaipaan sitä aikaa kovasti.
Kolmenkympin kriisi tulee varmasti olemaan jotakin tällaista.
Onneksi on yksi erityisen rakas ihminen, joka tietää minusta kaiken.
Joka on tuntenut minut aina. Olen hirveän onnekas ja kiitollinen serkusta, joka on kulkenut samaa matkaa koko elämän ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti