Ostoksilla

Tämä päivä ostoksilla miehen opiskelukaupungissa.
Mies innostui syksyllä metsästyksestä ja nyt kävi asekaupoilla. Syntymäpäivälahjaksi annoin joulukuussa asekaapin.
Ostoksilla myös lastenvaatekaupassa: maksoin sekä valitsin itse ensimmäistä kertaa lapselle talvihaalarin. Haalari oli vähän kalliimpi kuin suunnittelin, mutta onneksi on kaksi käyttäjää. Tähän saakka miehen äiti on ostanut välikausi- ja talvihaalarit lapselle ja vauvallekin yhden, jotka kaikki olen ottanut ilomielin ja kiitollisena vastaan. Hyviä ja hienoja haalareita kaikki olleet. Oli mukavaa olla valitsemassa ja vertailemassakin tällä kertaa.  Ja maksamassakin.

Ostosten jälkeen piti syödä ja lapsi halusi hampurilaiselle. Hampurilaispaikassa oli kiipeilyleikkipaikka ja lapsi leikki muiden kanssa. Sitten välillä istui pöydässä syömässä. Kun poika leikkimässä kysyi lapsen nimeä, lapsi huusi nimensä, sanoi olevansa kolme vuotta ja että hänellä on pippeli. Tunnelma parani muissakin pöydissä.

Vauva tekee varmaan hampaita. Puree kaikkea ja kaikkia. Pari päivää ollut itkuisempi ja nukkunut huonommin.
Vauva on nukutettu joka ilta pinnasänkyyn ja nyt nukahtaa jo nopeasti, mutta joka yö heräilee usein. Siirrän vauvan aina jossain vaiheessa viereen nukkumaan. Olen yrittänyt lopettaa yösyötöt ja onnistunutkin osittain. Joinakin öinä olen lipsunut vähän imettämään, kun muu ei ole rauhoittanut. Nukkumiseen saisi tulla parannusta ennen kuin aloitan työt taas. Reilu kuukausi vielä kotona. Töihinpaluu ei ahdista, mutta en malttamattomana odotakaan. Ei ainakaan vielä mitään voimakkaita tunteita sen suhteen. On ollut tiedossa jo raskausajasta lähtien, että palaan töihin, kun vauva täyttää vuoden.
Välillä tulee ajatuksia, kuinka hoitovapaan aikana olisi pitänyt ehtiä vaikka mitä ja tulee tunne, että viimeinen kuukausi tehokkaaseen käyttöön.

Vuosi on mennyt uskomattoman nopeasti. Vuosi ja viikko sitten jäin pois töistä ja nyt jo suunnittelen paluuta. Vuoden 2011 alussa elin yksilapsisen perheen arkea, tunturissa, enkä tiennyt tulevasta muutostakaan vielä mitään. En osannut kuvitella minkälaista on olla kahden lapsen äiti. Vauvan syntymä oli hieno ja ehdottomasti vuoden kohokohta. Perhe tuntui kokonaiselta.

Ostin ennen äitiysloman alkua kasan kehyksiä. Ajattelin, että loman aikana hoidan valokuva-asiat ajantasalle, teetän kuvia ja laitan seinälle kehyksiin. Ennen joulua otin lapsista kuvia ja lasten isoisovanhemmat saivat kuvan kehyksessä joululahjaksi. Valokuva-asiat, niiden järjestely ja muu, ovat lähtöpisteessä. Aioin käydä kaikki tavarat vinttikomeroista läpi ja karsia isolla kädellä. Nyt on kai loppukirin paikka.

Lapsi halaa ja suukottaa meidät kaikki joka ilta ennen kuin menee nukkumaan. Vauva on oppinut rutistamaan lasta takaisin reippaasti ja tiukasti. Välillä antaa ison suukon.

Iltaisin ajattelen, että olenko muistanut nauttia tästä ajasta riittävästi.