Rauhallinen hetki päivässä.
Lapset nukkuvat päiväunia.
Kävimme kylällä kävelemässä, kaupoissa ja kahvilla. Jaoin taas lapsen kanssa laskiaispullan.
Lapsi rakastaa kahvilassa käyntiä.
Huutaa kaukaa kahvilanpitäjän nimeä. Tänään meni juttusille, niin kuin monesti.
" Hei. Mitä sie?"
Se huvitti kanssa-asiakkaita.
Lapsella on kyselyikä. Kysyy vastaantulijoilta ja keneltä missä milloinkin, että ketä he ovat.
Oikeastaan kysyy, että mikä sinä olet. Ja mikä tuo on.
"Mikä tämä?"
Söimme miehen kanssa lounasta. Syöminen on mukavaa välillä silläkin tavoin, ettei ole ketään sylissä.
Nyt maha täynnä on helppo olla tyytyväinen.
Kuuntelen, kun mies olohuoneessa katsoo hiljaisella televisiota ja välillä nauraa.
Sitä on pakko hymyillä itsekin.
Eilen illalla puhuimme miehen kanssa, että meillä on hienosti asiat. Ja että pitäisi muistaa se silloinkin, kun jostain syystä on vaikea muistaa.
Eilen aamupäivästä tuli juteltua siihen toiseenkin sävyyn. Tällä hetkellä se tuntuu kaukaiselta.
Kyllä tämä lomasta käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti