On ollut aivan oikeaa viikonloppua.
Miehen normaaliin viikkojärjestykseen kuuluu maanantaista keskiviikkoon opiskelua koululla ja torstaisin ja perjantaisin etäopiskelua. Viikonloppuun ajaudutaan jotenkin hyvissä ajoin.
Pari iltaa mies on viettänyt kavereiden kanssa.
Se on hyvä, kaverit ovat yleensä aika kaukana.
Olen nauttinut hiljaisuudesta ja yksinolosta iltaisin, mies on hymyillyt enemmän. Kaikille toimii.
Kun lapsi nukkuu ja vauva nukkuu, olen vain oleskellut.
Lapsi on kasvanut taas. Harppoo eteenpäin.
Tänään oli karkkipäivä. Otettiin käyttöön, vaikka ei sellaista suunniteltu etukäteen.
Muutamana lauantaina lapsi on valinnut pienen rasian suklaarusinoita ja syönyt säästeliäästi.
Arkisin pysytään ruodussa.
Pääsisipä huomenna ulkoilemaan kunnolla ja pitkästi. Maanantaina alkaa taas ihana arki.
Lapsella on kerhopäivä. Mies aloittaa työharjoittelun päiväkodissa,
viisi päivää viikossa - tulee meille kotoilijoille sitä arkirytmiä taas enemmän. Rytmi on hyvästä.
Viikonloppu tuntuu viikonlopulta.
Eilen en malttanut mennä nukkumaan hyvissä ajoin, teki mieli valvoa ja olla vaan.
Nyt tekee mieli mennä nukkumaan mahdollisimman pian. Vauvan viereen tuhinaa kuuntelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti