Kevättä

Ulkona näytti kauniilta tänään. Tuuli niin kovasti, että ei jääty pitkäksi aikaa.
Ne ihanat aurinkoiset kevätpäivät ovat alkaneet.
Tämän vuoden hiihtolomilla ei vielä ollut oikein hyviä päiviä. Aika paljon tuulta, pilvistä ja pakkasta.

Kyllä auringossa on hyvä olla. Tankata ja ladata.
Kevätauringossa on sitä jotakin.

Ristiäisiä mietitään, pari perusasiaa on vielä vaiheessa.
Vappuna on juhlat.

Lapsi toivoi ruoaksi tänään makkalaa.
Makkaraa ja ranskalaisia tuli. Laiskan äidin päivällinen.
Salaattiainekset ostin kaupasta, mutta unohdin tehdä salaattia.
Jälkkäriksi pullaa. Itselle salapussi karkkia.
Nyt särkee päätä. Johtuisiko nestehukasta vai sokerista?
Imetys saa aikaan valtavan suklaan- ja karkkihimon, näin oli viimeksikin.
Huomaan, että se näkyy ihossa ja tuntuu olossa.
Päätin, että saa sokerinsyönti tässä mittakaavassa loppua taas pian. Jonakin näistä päivistä.

Kaupan kassatäti kysyi siinä maitopurkkia ja viinirypäleitä hihnalla piippauttaessaan, että imetänkö vauvaa.
Hölmistyin vähän ja vastasin. Oli mukava täti, niin en jäätynyt kokonaan tuossa tilanteessa. Kassatädillä oli kuulemma itsellä samalla ikäerolla lapsia ja oli kiinnostunut, miten isomman kanssa sujuu silloin, kun imetän vauvaa. Oli ihan mukava lyhyesti jutella.
Ehkä jotakuta toista tätiä olisin pitänyt töykeänä, kun tuolla tavalla uskaltaa minua lähestyä.
Toisaalta, oli jotenkin virkistävää ja aitoa - hyvin luonnollista juttelua hyvin, hyvin luonnollisesta asiasta. 

Tiedä sitten, kuinka paljon niitä muita jonossa olevia kiinnosti meidän imetykset.