torstai 24. helmikuuta 2011

Jotain muuta kuin jokapäiväistä leipää.

Kotoilu on maistunut. Kaikki on sujunut hyvin.
Lapsi haluaa silittää ja suukottaa vauvaa.
Kysyy ensimmäisenä vauvaa, kun tulee jostakin.
Eilen yritti ottaa vauvan itse syliin. Sai sitten miehen kanssa yhdessä pitää pientä sylissä illalla.

Vauva on niin ihana.
Nyt näkee unia ja hymyilee ja ynisee unissaan.

Lasten mamma ja taata ovat hiihtolomailemassa,
ovat hakeneet lasta ulkoilemaan ja yökylään.


Eilen oveen koputti kaupansetä.
Toi valtavan suuren leivän.
"Syötävää teän pojille."
Hieno yllätys kerrassaan.




Napajuttu irtosi tänään - tai löytyi aamuvaipasta.
Eilen vauva sai ensimmäisen kylvyn kotona.
Neuvolantäti tulee tänään käymään.
Pitää muistaa pyytää miestä tuomaan pullaa,
kun tulee koulusta.

Hiihtolomalaiset ovat pitäneet meidät ruoassa koko viikon.
Siitä kiitokseksi teemme tänään iltapalaa heille.
Huomenna on kotiinlähtö.
Toivottavasti näemme taas pian.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanasti kerrottu, läheistä ja lämmintä. Rakasta. Toivoo Sari.

Merita kirjoitti...

Kiitos!
Luin palautteen eilen, mutta kun tänään luin uudestaan, jotenkin tuo "Rakasta." muuttui imperatiiviksi. Niin aion siis tehdä. Rakastan.
Kiitos Sari.

Viivi kirjoitti...

Tykkään niin sinun kielestä. Se on hienoa! Osaisinpa mieki.

Merita kirjoitti...

Kiitos paljon, Viivi! Kiva, kun ilmottauduit lukijaksi.