Mahtava kevät. Lämmintä ja auringonpaistetta. Pyörätiet melkein sulia.
Ei ole kevyempää kuin sohjon jälkeen työntää vaunuja lumettomalla pyörätiellä.
Eilen oli seurakunnan kerho, olimme ensimmäistä kertaa. Sinne mennään toistekin.
Aamulla huomasin, että vaunujen sisaristuin oli jäänyt autoon ja mies autolla töihin.
Lapsi rattaissa ja vauva rintarepussa parin kilometrin matka meni hyvin.
Ihmisten mielestä se näytti ihanalta. Näin, kun ohiajavassa autossa sanottiin: "Voi, katso!".
Vauvan kantaminen tuntui niin luonnolliselta. Illalla mietin, että pitäisikö hankkia Manduca.
Kyllä lasta kuuluu kantaa. Kyllä se on tarkoitettu, että vauvaa pidetään lähellä.
Viikonloppuna meistä otettiin valokuvia kylän nettisivuille. Kyläläinen mies päivittää sivuja ja kävi kuvaamassa vauvaa ja meitä muita perheuutisia -osioon. Näytän kuvissa vähän väsyneeltä.
Kesän suunnitelmat on siltä osin lyöty lukkoon, että juhannuksen aikoihin mennään miehen vanhemmille. Mies ja lapsi menevät pari päivää aikaisemmin, varmaankin junalla. Minulle ja vauvalle varasin lentolipun.
Varasin vain menolipun. Paluumatka ja loman pituus mietitään myöhemmin.
Kohta kaikki vaatteisiin ja ulos. Ajattelin käydä kaupalla näyttämässä lapsille mummoa ja itselle äitiä.
Vaunuihin pitäisi tehdä verhot, kangasta pitää miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti