Lapsi täytti lokakuun puolella yhdeksän vuotta.
Yhdeksään vuoteen on sisältynyt monta asiaa, tunnetta,
vaihetta ja ihmistäkin.
Se onnentunne, minkä koin vähän lapsen syntymän jälkeen,
löytyy yhä sisältä helposti.
Totaalinen rakastuminen vastasyntyneeseen kantaa.
Suhde esikoiseen on ollut monisävyinen.
Vastassa näkyy samanlaiset kasvot.
Minunkaltaiseni ihminen.
Taisteluhan siitä välillä syntyy, mutta miten rakas taistelupari.
Tulee välillä viereen. Syliin ei juurikaan.
Halaa iltaisin hyvän yön merkiksi.
Huomenna juhlitaan vähän viiveellä, mutta ei yhtään vähempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti