Lapsi vietti syysloman isän kodissa ja täytti samalla matkalla
kahdeksan vuotta.
Esikoiseni, elämänjanoinen taistelija,
uuteen sukeltaja,
rohkein ihminen, kenet tunnen,
blondi rakas.
Se, josta saan vastusta kunnon vääntöihin.
Josta opettaja antaa ihanaa palautetta aurinkoisuudesta.
Josta opettaja haluaa keskustella, kun on niin vaikeaa välillä,
eikä lapsi uskalla luottaa ja avautua.
Se poika, joka haluaa tanssia missä ja milloin vaan ja
joka uskalsi tanssia soolon kyläjuhlan teoksessa.
Muistan ikuisesti, kuinka tuntematon vanha rouva sanoi,
että tuo lapsi on saanut rakkautta. Se näkyi, kuulemma.
Olen niin ylpeä. Lapsi on valtavan rakas.
Tosi tosi rakas, maailman ihanin.
Resepti stressivapaisiin ja helppoihin lastenjuhliin:
-kaksi päivää aikaisemmin leivottu kakku
elämänkumppanin avustuksella
-loput tarjoilut ja vähintään puolet siivouksesta
elämänkumppanin haltuun
-juhlien aamuna vain pientä siistimistä ja rentoa valmistelua
-havahtuminen siihen, että tämänikäiset pärjäävät itse,
eivätkä tarvitse apua tai viihdytystä
Miinukset:
-havahtuminen siihen, että tämänikäiset pärjäävät itse,
eivätkä tarvitse apua tai viihdytystä.
Olen kiitollinen tästä kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti