tiistai 26. syyskuuta 2017

Matkantekijät

Tulimme sellaiseen uuteen risteykseen, että monetkin suunnat ovat mahdollisia.
Mies hyppäsi pois työstään. Opiskelu toiveissa. 
Yllätyin, kuinka paljon onnellisuutta tyhjän päälle heittäytyminen toi koko perheelle. 
Elämästä ei jäänyt mitään pois, vaan moni asia tuli mahdolliseksi. 

Uusi suunta selviää ehkä tulevien kuukausien aikana. 

Se kaikki kuori minustakin oivalluksen, 
että nyt voisi olla aika pohtia tulevaa ja sitä tukevia asioita. 
Että kaikki on mahdollista. 

Ruskakausi alkaa olla tunturissa ohitse. 
Viime viikonlopun vieraat Etelä-Karjalasta ilahduttivat käynnillään ja mahtavilla tuliaisilla. 
Kanttarelleja, rieskaa, lihapiirakoita. 
Sain miehen ukilta pienoisversion Imatran Impi -veistoksesta. 
Taisto Martiskainen on tehnyt veistoksen kuohuihin menneiden muistoksi.
Illalla mietin, miten olikin osannut niin hienon lahjan valita minulle. 
Pidin siitä niin paljon. 

Miehen ukki piti meidän kodista. 
Luonto oli mykistävä - niin sanoi monta kertaa.
Hyvä, että jaksoivat tulla, vaikka matka on pitkä. 

Ei kommentteja: